Länsi-Kanadassa sijaitsevalla Albertan provinssilla on omintakeinen ylpeydenaihe. Lähes kaksi kertaa Suomen kokoinen Alberta on maailman suurin asutettu alue, jolla ei ole lainkaan pysyvää rottapopulaatiota.
Albertan asema rotattomana alueena ei ole sattumaa, sillä provinssilla on ollut vuosikymmenten ajan oma rottientorjuntaohjelma. Aggressiivisen torjunnan tarkoituksena on estää rottien juurtuminen alueelle.
Rottientorjuntaohjelmaa johtava Karen Wickerson haluaa tehdä heti selväksi, mitä tarkoittaa kun Alberta kertoo olevansa rotaton alue.
– Se ei tarkoita, että rottia ei koskaan pääse tänne. Se vain tarkoittaa, että silloin kun niitä pääsee, emme anna niiden vakiinnuttaa paikkaansa, Wickerson kertoo STT:lle toimistostaan Oldsin kaupungista, joka sijaitsee noin 100 kilometriä pohjoiseen Albertan suurimmasta kaupungista Calgarystä.
– Joskus ihmisillä on sellainen käsitys, että saamme pysäytettyä ne rajoilla, tarkastamme jokaisen ajoneuvon ja niin edespäin. Niin paljon kuin tykkäisin siitä ajatuksesta, se ei toimi niin, Wickerson nauraa.
Rajavalvonnan sijaan Albertan järjestelmä perustuu pääosin yleisön ilmoituksille. Rottaohjelmalla on sähköpostiosoite, johon kansalaisia kehotetaan ilmoittamaan kaikki rottahavainnot. Jokaiseen havaintoon reagoidaan, ja paikalliset rottapopulaatiot pyritään hävittämään saman tien.
Kaikki eivät tunnista rottaa
Wickerson saa sähköpostiinsa kesän aikana yksi tai kaksi havaintoa, joissa kyse on oikeista rotista. Näissä tapauksissa hän seuraa tilanteen siihen asti, että tuholaistorjujat ovat saaneet rotan tai rotat tapettua.
Suuri osa havainnosta paljastuu muiksi eläimiksi: noin puolet "rottahavainnoista" on todellisuudessa piisameita, joka on rottaa suurempi jyrsijä.
– Moni ihminen, joka on asunut koko ikänsä Albertassa, ei välttämättä ole koskaan nähnyt rottaa. Joten kun he törmäävät sellaiseen, tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Wickerson itse on nähnyt elävän rotan torjuntatyön ohessa. Albertassa yliopistoilla on myös muutamia rottia luvan kanssa. Sen sijaan lemmikkirottia ei sallita, vaikka niiden puolesta tehdään välillä vetoomuksia.
Wickersonin mukaan kyse on siitä, että ihmisiä ei haluta totuttaa elämään rottien kanssa. Jos tottuu näkemään rottia ystäviensä lemmikkeinä ja leikkimään niiden kanssa, kasvaa kynnys ilmoittaa rottahavainnoista.
Albertan rottaohjelman vuosibudjetti on noin 360 000 Kanadan dollaria (noin 250 000 euroa). Provinssissa ei ole tehty ohjelmasta tarkkaa kustannus-hyötyanalyysiä, mutta Wickersonin mukaan on selvää, että rotat aiheuttaisivat joka vuosi miljoonien dollarien arvosta vahinkoja.
Rottien hävittäminen ei myöskään aiheuta vahinkoa muille eläimille, koska kyse on vieraslajista.
Itäraja suurin uhka
Kun katsoo karttaa, tuntuu äkkiseltään yllättävältä, miten juuri Alberta on pystynyt pitämään rotat poissa. Maailman muut rotattomat alueet ovat asumattoman Etelämantereen ohella enimmäkseen pieniä saaria. Alberta sen sijaan on Pohjois-Amerikan sisämaassa keskellä preeriaa sijaitseva alue, jota ympäröi joka puolella maaraja.
Wickerson kuitenkin selittää, että maantiede on Albertalle tässä suhteessa suotuisa. Albertan pohjoispuolella sijaitsevan Luoteisterritorioiden ilmasto on jo niin kylmä, ettei rottia tule sieltä. Brittiläisen Kolumbian vastaisella länsirajalla on vuoristoa, eivätkä rotat liiku vuorien yli. Etelässä taas on Yhdysvaltain Montanan osavaltio, joka on harvaan asuttu ja jossa myös on vuoria.
– Rottien muuttoliike itäpuolellamme sijaitsevasta Saskatchewanista on perinteisesti ollut suurin huolenaihe. Sieltä tulee paljon ajoneuvoja, ihmiset liikkuvat edestakaisin. Tavarakuljetusten mukana voi tulla rottia, kun ne tulevat provinssimme ulkopuolelta, Wickerson kertoo.
Saskatchewanillakin on nykyään rottientorjuntaohjelma, joka on vähentänyt rottahavaintoja myös Albertassa.
Rottakantaa ei ehtinyt syntyä
Albertaa auttaa myös se, että se asutettiin suhteellisen myöhään. Rotat eivät kuulu Pohjois-Amerikan alkuperäiseen luontoon, ja ne tarvitsevat ihmisasutuksen läheisyyttä selvitäkseen Kanadan pohjoisissa oloissa.
1900-luvun edetessä rotat levisivät pitkin mannerta länteen päin, ja Wickerson sanoo Albertan hallituksen olleen kaukaa viisas toisen maailmansodan jälkeen. Rottia alettiin torjua jo silloin.
– Hallituksessa nähtiin niiden etenevän idästä kohti länttä ja tajuttiin, millaista tuhoa ne voivat tehdä. Ohjelma perustettiin alun perin maatalouden suojelemiseksi, rotat voivat tuhota niin viljaa kuin rakennuksiakin ja myös levittää tauteja, Wickerson kertoo.
Kun rottia havaittiin vuonna 1950 ensimmäisen kerran Albertan ja Saskatchewanin rajalla, rotta julistettiin heti haittaeläimeksi, jota pitää torjua. Näin vakituista rottakantaa ei koskaan päässyt syntymään, mikä helpottaa rottien torjumista nykyäänkin.
Alkuvuosina rottia jouduttiin hävittämään noin 300 kertaa vuodessa, ja tuholaistorjujat saattoivat tappaa tuhansia rottia kerralla. Viime vuosina näin suuria rottaesiintymiä ei ole ollut, mutta 10 vuotta sitten Medicine Hatin kaupungissa sattui erityisen haastava tapaus.
– Siellä oli suuri määrä rottia kaatopaikalla. Rottien hävittäminen kaatopaikoilta on hyvin haastavaa, koska kanta voi kasvaa kenenkään näkemättä. Rotilla on siellä ruokaa ja suojaa. Niiden hävittäminen kesti kaksi vuotta, mutta me teimme sen.
Uusi-Seelanti yrittää samaa
Onnistuisiko Albertan temppu muualla? Wickersonin mukaan se voisi olla mahdollista tietyillä alueilla, mutta suurimmassa osassa maailmaa käytännössä mahdotonta. Mikään muu Kanadan provinssikaan ei havittele rottakannan hävittämistä tyystin.
Alberta oli hänen mukaansa onnekas siinä, että rotat saatiin torjuttua ennen kuin kanta ehti vakiintua.
– Jos rottia on jo, niistä on hyvin vaikea päästä eroon. Etenkin kaupunkialueilla. Esimerkiksi New Yorkissa rottien kanssa on jatkuva taistelu meneillään, mikä liittyy paljolti jätehuoltoon. Kun rotilla on pysyvä ruuanlähde kaduilla, niitä on haastavaa kitkeä.
Vaikka rotista ei pääsisi täysin eroon, niiden määrää voi hallita. Tässä on tärkeässä roolissa kansalaisten kouluttaminen esimerkiksi oikeanlaiseen jätteiden lajitteluun.
Uusi-Seelanti on asettanut tavoitteeksi hävittää maasta kaikki vierasperäiset petoeläimet suojellakseen maan alkuperäistä eläimistöä. Määrävuodeksi on asetettu 2050. Rotat ovat tärkeä osa tätä ohjelmaa. Muutamalta pikkusaarelta Uuden-Seelannin rannikolta rotat on jo pystytty hävittämään.
Wickerson arvioi että Uusi-Seelanti saattaakin onnistua tavoitteessaan, koska saarivaltion on helpompi valvoa maahan tulevia eläimiä.
– Rottien havaitsemisen saralla tapahtuu paljon kaikkea kiinnostavaa. Esimerkiksi koiria voidaan käyttää siinä.