Länsi- ja Pohjois-Suomi on täynnä muistoja elämästä kivikaudelta keskiajalle.
Aurajoki kiemurtelee kohti Turun keskustaa. Vastarannalta kohoaa Turun tuomiokirkon torni. Joen tällä puolella nousevat vallit, joiden keskellä maassa näkyy suuria, matalia kiviä ja valkoinen risti.
Seisomme länsimaisen Suomen syntysijoilla, Koroisten keskiaikaisen piispankirkon raunioilla. 1200-luvulla hirsikirkkoa ympäröi järeä linnoitus vallihautoineen ja asuinrakennuksineen.
–Tämä on se paikka, jossa kristinusko organisoitui ja josta on lähtöisin tietty osa suomalaista kulttuuria. Tämä on myös se paikka, joka liitti Aurajoen alueen osaksi Eurooppaa, koska täältä on ollut periaatteessa suora yhteys Roomaan, kertoo arkeologi ja Matka muinaiseen Suomeen -kirjan kirjoittaja Ilari Aalto.
Piispankirkko on yksi kymmenistä kirjassa esitellyistä muinaismuistopaikoista, joita Aalto suosittelee matkakohteiksi. Toinen löytyy kulman takaa Ravattulasta. Turkulaisen kauppakeskuksen takaa kohoava Muikunvuori kätkee sisäänsä rautakautisen kalmiston ja kaksi kuppikiveä.
–Kyseessä on hiisi eli muinainen uhripaikka. Oletettavasti kiveen kaiverrettuihin kuppeihin on uhrattu viljanjyviä, olutta, maitoa tai verta. Kuppikivet liittyvät hedelmällisyyteen ja kuolemaan, Aalto kertoo.
Mäen laella on viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto, jossa vainajat poltettiin roviolla ja heidän jäänteensä ripoteltiin maahan ja peiteltiin kivillä.
–Tämä on omaleimainen myöhäisrautakautinen hautaustapa, jonka symboliikka liittynee viljan kylvämiseen. On ehkä ajateltu, että vainajan jäännöksille pitää tehdä samalla tavoin kuin siemenille, jotta ihminen voi syntyä uudelleen.
Kalmisto on harvojen tiedossa, vaikka sen poikki kulkee lenkkipolkuja.
–Toisaalta välillä kuppikivien kupeissa näkee pieniä kolikoita ja marjoja. Se kertoo siitä, että ihmiset käyvät edelleen niillä uhraamassa, kertoo kirjan valokuvat ottanut kuvataiteilija ja muinaistekniikan artesaani Elina Helkala.
Jälkiä tuhansien ja satojen vuosien takaisesta Suomesta löytyy kaikkialta, mutta osa muinaisjäännöksistä on säilynyt toisia paremmin. Aalto ja Helkala matkasivat kirjaansa varten halki Suomen kiinnostavimpien paikkojen perässä.
–Kivikautisia kohteita on melkein kaikkialla Suomessa, mutta niistä on yleensä nähtävissä korkeintaan asutuspainanteita, jotka eivät välttämättä ole niin säväyttäviä kuin vaikkapa keskiajan linnojen ja kirkkojen rauniot, Aalto sanoo.
Yksi vanhimpia tiedettyjä asuinpaikkoja Suomessa on 10?850 vuotta vanha Saarenoja Joutsenossa. Siellä asuttiin heti jääkauden jälkeen.
–Sen ajan ihmiset ovat metsästysmatkoillaan voineet vielä mennä jään reunalle ja nähdä sulavan mannerjään, Aalto kuvailee.
Helkala kertoo, että aiemmin vuonomaisen asuinpaikan vieressä kulkee nykyisin pieni oja.
–Ei siitä hahmota mitään, jos ei tiedä, mitä siinä on ollut.
Aalto ja Helkala ihastuivat matkallaan erityisesti Lappiin, jossa muinaishistoria on säilynyt karun luonnon vuoksi muuta Suomea autenttisempana.
–Vanhat asiat näkyvät maastossa selkeämmin, kun niiden päälle ei ole kertynyt paksuja kerroksia. Lapissa on esimerkiksi kilometrien pituisia kivikautisia pyyntikuoppaketjuja, joiden avulla on aikanaan pyydetty peuroja, Aalto kertoo.
Saamelaisten pyhät seitapaikat ovat usein erikoisen näköisiä luonnonmuodostelmia.
–Ehkä hienoin paikka Lapissa on Ala-Jalve, jossa on asuttu kivi- ja pronssikaudella. Maassa näkee edelleen veitsenteräviä kvartsin ja kvartsiitin säleitä, jotka ovat syntyneet kiviesineitä työstettäessä. Kun ottaa käteensä partaveitsen terävän iskoksen, tuntuu kuin vuosituhannet sulaisivat pois, Aalto sanoo.
Hän nostaa esiin myös Kittilässä kallionjyrkänteellä sijaitsevan Taatsinseidan sekä Hossan kansallispuiston kalliomaalaukset. Hämeen linnavuoret eli rautakautiset vartiopaikat ovat niin ikään vaikuttavia paikkoja niistä avautuvien maisemien vuoksi.
Yksi Suomen kuuluisimmista muinaisjäännöksistä on Levänhuhdan kalmistolähde, jonne on haudattu vainajia keskisellä rautakaudella eli noin 1500 vuotta sitten.
–Keväisin lähteen vesi muuttuu verenpunaiseksi. Se johtuu rautapitoisen veden hapettumisesta, Aalto paljastaa.
Suomen ainoa arkeologinen maailmanperintökohde on Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue, jonka hiidenkiukaat ovat tuhannen vuoden ajalta pronssikaudelta rautakauden alkuun. Samaan aikaan muinaisessa Egyptissä nousivat pyramidit.
–Idea molemmissa on vähän sama. Siksi näitä on kutsuttukin Pohjolan pyramideiksi.
Nuoremmista kohteista Aalto nostaa esille Korpholmenin leprahospitaalin, joka perustettiin 1600-luvulla eristyslaitokseksi spitaalisille.
KUVAT: JANE ILTANEN
