Elettiin viime vaalien alusviikkoja. Pääesikunnassa järjestettiin evp kenraaleille ja amiraaleille infotilaisuuksia, joihin oli kutsuttu yhden eduskuntapuolueen edustaja kerrallaan kertomaan puolueen kannanotoista koskien puolustusvoimia ja turvallisuuspolitiikkaa yleensä. Puolueet olivat lähettäneet puhujapönttöön raskaimman sarjan edustajansa. Tästä kiitos puolueille!
Esitelmöitsijät joutuivat vastaamaan asiaan liittyviin ja asiaan liittymättömiin kysymyksiin. Eräs kysymys koski läänien lakkauttamista seurannutta aluehallinnollista sillisalaattia. Maakunnat, elyt, avit, kilut ja kalut mukaan luettuina. Mitä ne nyt sitten ovatkaan? Kun ei ilman numerotiedustelua tiedä, minne virka-apupyynnön osoittaa?
Arvostamani veteraanipoliitikko vastasi: ”Siihen ei ole kuin yksi ratkaisu! Läänit ja maaherrat takaisin!” Puolue oli ollut hallituksessa kun ratkaisu tehtiin!
Olin Vaasan sotilasläänin komentajana 1990-luvun lopulla, kun osin jopa vuosisatoja edeltäjineen palvellut läänijärjestelmä ja maaherrat siirrettiin nostoväkeen. Tilalle tuli jatkuvassa muutoksessa oleva aluehallintojärjestelmä. Kokonaisuus hakee sekavuudessaan vertaistaan Europan maiden joukossa.
Puolustusvoimissa rannikkotykistöaselaji siirrettiin merivoimista maavoimiin vuonna 1952. Siirto ei niinkään johtunut operatiivisesta harkinnasta kuin rannikkotykistön ja laivaston johtavien henkilöiden huonoista henkilösuhteista ja vahvoista näkemyseroista.
Rannikkopuolustuksen kytkennät merivoimiin eivät katkenneet. Rannikolla ja merellä ei kukaan pärjää yksin. Tämä on vuosikymmenien mittaan mennyt perille niin laivastossa, rannikkopuolustuksessa kuin Rajavartiolaitoksen merivartiostoissa sekä entisen Merenkulkuhallituksen toimijoissa.
Millä nimellä tätä erillisiin kokonaisuuksiin hajotettua yhteisöä nykyään kutsutaankin? Kesti 46 vuotta ennen kuin ympyrä sulkeutui. Rannikkotykistöaselaji lakkautettiin ja liitettiin koulutushaarana merivoimiin!
Meripuolustuksen komponentit ovat jälleen samassa veneessä! Tänään meillä on Euroopan parhaiten toimiva merellisten viranomaisten yhteistyö.
Liki viisikymmentä vuotta ja sukupolvien vaihtuminen sekä täsmäaseiden huima kehitys pakottivat Puolustusvoimat rannikkotykistöä ankarasti ravistelleeseen merelliseen organisaatiomuutokseen.
Kestääkö aluehallintojärjestelmän rakenteen vakiintuminen toimivaksi kokonaisuudeksi myös viisikymmentä vuotta? Tarvitaanko täsmäohjuksen uhka ennenkuin homma saadaan kasaan? Huonolta näyttää!
Maakuntia on yli oman tarpeen. Osa niistä on vain näennäisesti itsenäiseen toimintaan kykeneviä.
Tähän pakkosyötetään soten nimellä taas kerran uusiksi menossa oleva palikkapeli?
Palattaisiinko vanhaan läänijärjestelmään? Oliko läänejä yksitoista! Pitikö asiantuntijoiden mukaan maakuntiakin tehdä vain 12? Eikös niitä yliopistollisia sairaaloitakin ollut SOTE:n pohjaksi 12? Mikä tässä nyt mättää? Vedetään pakasta luku 12 ja ruvetaan töihin!
Vaasasta löytyisi oma asioita tunteva ”dosenttikin” asiantuntijaksi. Ainakin muistan, että hänellä oli sama luku jossain ulostulossaan esillä. Ei toimivia organisaatioita ole poliittisia ääniä laskemalla ennenkään rakennettu! Paitsi läänien alasajo aikanaan! Eikös niin ollut?
ASKO KILPINEN
Kirjoittaja on prikaatinkenraali evp ja Vaasan sotilaslläänin entinen komentaja