Terveydenhoitoon pääsy ja sieltä saatava hoito ovat ainakin Vaasassa ratkaisevasti heikentyneet Pohjanmaan hyvinvointialueeseen liittymisen jälkeen.
Lisääntynyt byrokratia tarvitsi muutaman korkeapalkkaisen viran hallintoon, jonka tärkein tehtävä lienee kielipolitiikka, jonka yhtenä seurauksena on vaikeus saada riittävästi päteviä lääkäreitä alueelle. Siksipä hyvinvointialueen voimavarat eivät tahdo riittää varsinaiseen potilastyöhön.
Kuten tiedetään, länsimainen koululääketiede nojautuu etupäässä kemiallisiin hoitokeinoihin, josta hyötyvät lähinnä lääketehtaat. Niiden intressiin kuuluu myydä mahdollisimman paljon lääkkeitä ja siksipä ne opetustarkoituksena lääkkeitään lääkäreille suosittelevat.
Onko sitten ihme, että käytännössä lääkitään oireita eikä puututa varsinaisiin syihin. Sen lauluja laulelet, jonka leipää syöt.
Nykykäytäntö on, jos nyt ylipäänsä avuntarvitsija pääsee edes vastaanotolle, ettei lääkäristä näy vilaustakaan. Hoitaja haastattelee muutaman minuutin, ja käy sitten jonkun luona, jolla on oikeus kirjoittaa se särkyresepti.
Ehdotankin lääkäripulaan, että otetaan kadulta jokunen pitkäaikaistyötön, lähinnä ruotsinkielinen, suomenkielellä ei niin suurta väliä, joita lääkefirma sitten pikakouluttaa pari päivää särkylääkkeiden ja muidenkin myrkkyjen ihmeellisyyksiin. Annetaan heille kipulääkkeiden reseptien kirjoitusoikeus ja katso – lääkäripula on ohi.
Kalervo Toppari
Vaasa