Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta katsoo tällä hetkellä vakavia kestävyysongelmia silmästä silmään – taloudellisia, demografisia ja rakenteellisia. Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista. Tämä tarkoittaa kasvavia hoitokustannuksia samalla, kun työikäisiä on yhä vähemmän.
Kaupungistuminen johtaa maaseudun tyhjenemiseen, mikä vaikuttaa palveluihin, infrastruktuuriin ja paikallistalouksiin.
Tilastojen mukaan Suomessa syntyi vuonna 2024 yhteensä 43 711 lasta. Kokonaishedelmällisyysluku, 1,25, oli matalin koko tilastohistorian aikana. Syntyvyys on laskenut Suomessa nyt kolme vuotta peräkkäin.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch teki viime vuonna sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvityksen, jossa kartoitettiin vähenevän lapsiluvun syitä.
Suomi on tienhaarassa. Syntyvyys on romahtanut historiallisen alas. Monet nuoret aikuiset haluaisivat lapsia – mutta eivät saa niitä. Kyse ei ole enää vain perhepolitiikasta. Kyse on maamme tulevaisuudesta.
Selvityksessään Rotkirch esitteli 20 konkreettista ehdotusta kehityksen kääntämiseksi. Ehdotukset eivät olleet vallankumouksellisia tai provosoivia, vaan pikemminkin luonnollisia ja inhimillisiä.
Rotkirch muistutti, ettei alhainen syntyvyys ole ihmisten tietoinen valinta, vaan seurausta heidän kohtaamistaan esteistä: epävarmat työolosuhteet, korkeat asumiskustannukset, epätasa-arvoiset parisuhteet, mielenterveyden ongelmat ja tunne siitä, että ”koskaan ei ole oikea aika”.
Rotkirch ehdotti, että meidän tulisi kuunnella nuoria – niitä, jotka elävät keskellä elämän suuria valintoja.
Hän esitti taloudellista tukea niille, jotka saavat ensimmäisen lapsensa ennen 30 vuoden ikää. Ei palkintona siitä, että on ”tehnyt oikein”, vaan tunnustuksena siitä, miten vaikeaksi perheen perustaminen varhain on tullut.
Hän toivoi myös lisää hedelmällisyystietoa kouluihin, tukea parisuhteille ja joustavampia työpaikkoja. Tämä voi kuulostaa banaalilta – mutta juuri sitä meiltä puuttuu.
Suomessa on maailman paras koulu, turvallinen vanhempainvapaa, julkiset päiväkodit ja lapsilisä. Mutta nyt tarvitaan enemmän. Ei lisää raportteja – vaan tekoja. Tarvitaan pitkäjänteistä, yli puoluerajojen ulottuvaa perhepolitiikkaa, joka pohjaa todellisuuteen.
Kyse ei ole siitä, että ketään yritettäisiin suostutella hankkimaan lapsia. Kyse on esteiden poistamisesta niiden tieltä, jotka haluavat lapsia.
Meidän on uskallettava investoida nuoriin – ei vain teiden kuntoon ja puolustukseen. On nähtävä lapsen saaminen yhteiskunnallisena kysymyksenä – ei yksityisenä huolena.
Meidän on uskallettava puhua tästä. Ei moralisoiden, vaan avoimesti. Meidän on uskallettava katsoa eteenpäin, visioida. Ei syyllistää – vaan viitoittaa mahdollisuuksien tielle.
Peter Östman
KD:n kansanedustaja Luodosta