Viljelijöiden ahdinko on ollut tiedossa jo vuosia. Hoitokeinokin on aina ollut sama: Kyllä ne siitä kriisilainalla tokenee. Velkaa velan päälle. Sama keino kuin hölmöläisten peiton jatkaminen.
Jokunen aika sitten muuan vastikään maatilojen tilanteeseen perehtynyt henkilö loihti sanomaan: ”Pitää vissiin ruveta kaveeraamaan viljelijöiden kanssa. On sitten tuttu tila, joilta pyytää ruokaa kun kaupan hyllyt hiipuvat.” Tähän ei voinut vastata muuten kuin erästä tunnettua henkilöä siteeraten: Kuinka sinä kehtaat.
Karavaanari on kaikkien kaveri. Se tiedetään, mutta nyt vaikuttaa siltä, että kun totuus halvan ruoan tuottamisesta alkaa valjeta yhdelle sun toiselle, kaikki haluavatkin olla viljelijän kavereita. Totuuden sanoen, nykymenolla viljelijästä ei kohta enää ole kenenkään kaveriksi. Maatilojen talous on ollut yhtä tasapainoilua jo useita vuosia ja nyt ollaan tilanteessa, missä peiton jatkaminen ei enää auta. Eikä siinä tilanteessa kukaan enää jaksa kaveriaan elättää.
Halvan ruoan aika on ohi. Sen luulisi tulleen selväksi niillekin, joille jokapäiväinen ruoka tuntuu olevan perusoikeus.
Osmo Autio
Lapua