Oppilasmäärien lasku on todellinen ilmiö monissa kunnissa. Kyläkoulujen lakkauttamista esitetään usein ratkaisuna ilman, että pysähdytään kysymään: mitkä ovat lakkautusten todelliset vaikutukset?
Suomalainen tutkimus ei tue väitettä, että kyläkoulujen lakkauttaminen olisi vahvistanut paikkakuntien taloutta tai elinvoimaa. Kotimaisissa tutkimuksissa ja tapausanalyyseissä toistuu sama tulos: Lakkautukset lisäävät lapsiperheiden poismuuttoa, heikentävät palvelurakennetta ja rapauttavat kylien yhteisöllisyyttä. Pitkäaikaisia positiivisia aluevaikutuksia ei ole osoitettu.
Kustannukset siirtyvät kuljetuksiin ja vastaanottaviin kouluihin, ja veropohja heikkenee perheiden lähtiessä. Usein niin sanotut säästöt ovat lyhytaikaisia ja näennäisiä.
Tärkein päätöksenteossa paitsioon jäävä asia on lasten etu. Lasten oikeuksien yleissopimus edellyttää, että lapsiin vaikuttavissa päätöksissä lasten etu tulee olla ensisijainen päätöksenteon peruste. Lakkautusvalmisteluissa ei näy kunnollista vaikutusarviointia tai perusteluita, miten koulumatkan pidentyminen ja suurempaan kouluun siirtyminen on kylän lasten etu. Myös perusopetuslain edellyttämä mahdollisimman lyhyt ja turvallinen koulumatka mielellään unohdetaan ja tavoitteeksi otetaan juuri ja juuri lain sallima maksimi kahden ja puolen tunnin koulumatka odotteluineen.
Yksi tutkimuksessa ja käytännössä tunnistettu mutta päätöksenteossa usein sivuutettu ilmiö on ennakoiva näivettyminen. Kun koulun tulevaisuudesta käydään julkista ”ehkä lakkautetaan” -keskustelua, oppilasmäärä alkaa laskea jo ennen päätöstä. Vanhemmat eivät voi rakentaa lapsen arkea epävarmuuden varaan. Lopulta tätä itse aiheutettua oppilaskatoa käytetään lakkautuksen perusteena.
Etelä-Pohjanmaan etu on vakaus. Selkeä päätös koulujen säilyttämisestä tukee perheiden pysyvyyttä, hillitsee muuttotappiota ja antaa kunnille aikaa hallitulle sopeutumiselle ja väestönkasvun sekä oppilasmäärän kehittämiselle.
Tämä linja nojaa tutkimusnäyttöön – lakkautus ei.