Muistatko Pyssykylästä Lintalan kaupan veljekset? Entä oletko tavannut "kioskin Annia", joka piti vuosikymmeniä kioskia Asevelikylässä?
Asukasyhdistys Jukolan rakentajat on ikuistanut tarinat ja tapahtumat Tarinoita Pyssykylästä -kirjan kansien väliin.
Asevelikyläläiset Anja Paksu ja Pia Österberg ovat toimineet kirjan puuhanaisina. He ovat kirjoittaneet, kuvanneet, haastatelleet ja keränneet materiaaleja kaupunginosassa asuneiden tarinoista ja tapahtumista.
– Vanhimmat tekstit on kirjoitettu vuonna 2014. Uusimmat ovat niin tuoreita, että soitimme taittajalle, mahtuuko vielä yksi juttu mukaan, Paksu nauraa.
Molemmat korostavat, että kyseessä ei ole historiikki tai jatko-osa Jussi Kankaan Aseveljien perintö -kirjalle, vaikka mukana on myös faktatietoja vuoden 1996 jälkeen, johon Kankaan kirja päättyy. Tarinoita Pyssykylästä -kirjassa ääneen pääsevät alueen asukkaat monien kuvien kera.
Juhlavuosi alkoi
Kirjan julkaiseminen ei ollut päähänpisto, vaan sen julkaisu ja teko oli ollut pitkään tavoitteena.
– Vuonna 2012 Markku Ahonpää, Jukolan rakentajien silloinen puheenjohtaja, ehdotti kokouksessa, että tehdään Asevelikylästä kuvakirja. Siitä kaikki lähti, Paksu kertoo.
– Otimme Vähästäkyröstä mallia ja neuvoa, siellä on tehty paljon kyläkirjoja, Österberg lisää.
Kirjaprojektin kanssa oli välillä suvantovaiheita, ja välillä sitä edistettiin aktiivisemmin. Materiaalia koostettiin pikkuhiljaa, kunnes kaupunginosan juhlavuosi alkoi lähestyä. Asevelikylä täyttää tänä vuonna 80 vuotta.
–Puolitoista vuotta takaperin päätimme Pian kanssa, että kerätty materiaali kootaan vihdoinkin kirjaksi. Siitä lähtien olemme painaneet kaasu pohjassa.
Kymmeniä haastateltavia
Kirjassa ääneen pääsevät muun muassa muusikko Ilkka Niemi ja näyttelijä Elina Rintala sekä monet muut Asevelikylässä asuneet. Kirjaan on kirjoittanut noin 30 ihmistä, ja heidän lisäkseen on paljon ihmisiä, joilta on kerätty tietoa ja valokuvia kirjaa varten.
Paksu ja Österberg kertovat, että Asevelikylässä on ollut aikoinaan jopa kuusi kauppaa, sekatavarakauppa, posti, pankki ja pesula. Asuinalueen yhteinen mankeli sijaitsi osuuskaupan kellarissa.
Anni Hassinen, "kioskin Anni", piti kioskia Simeonintiellä 22 vuotta. Sitä ennen hän työskenteli 13 vuotta Kultavirran kioskissa, joka myös sijaitsi Pyssykylässä. Muun muassa häntä on haastateltu kirjaan.
Yksinyrittäjän kioski oli auki joka päivä, ja Hassinen haki kioskin lehdet ja hoiti kaikki muutkin juoksevat asiat polkupyörällä.
– Anni tunsi kaikki kyläläiset. Harva perhe omisti siihen aikaan puhelimen, joten kioskilla käytiin soittamassa, Paksu kertoo nykyään noin 90-vuotiaasta kioskinhoitajasta, josta väki piti kovasti.
Turvallinen tyyssija
Österbergille ja Paksulle kirjan kertomukset ja ihmiset ovat pitkälti tuttuja, sillä he muuttivat molemmat 1960-luvulla Asevelikylään.
– Minä aloitin koulun vuonna 1962 Asevelikylän nappikoulussa, ja Pia tuli 1965, kansakoulun jälkeen. Menimme yhtä aikaa yhteiskouluun ja kuljimme samassa linja-autossa. Kadehdin Piaa, kun sillä oli hokkarit ja nappulakengät. Siihen aikaan jalkapallo ei ollut tyttöjen laji. Mutta siitä meidän ystävyys alkoi, 1960-luvun loppupuolella, Paksu sanoo.
Ystävykset asuivat tuolloin lähekkäin ja asuvat edelleen.
He kertovat, että Asevelikylä oli ja on turvallinen ja yhteisöllinen paikka asua. Heidän lapsuudessaan lapsia oli paljon, ja leikkiseuraa löytyi aina.
– 1960-luvulla Asevelikylässä asui kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin nykyään, 2 400 parhaimmillaan, Österberg sanoo.
Kuten nimestä voi päätellä, asuinalue perustettiin, kun rintamalta palaaville miehille tuli löytää koti, johon asettua.
Pyssykylästä tuli vilkas asuinalue. Väkeä oli paljon, mutta asuntoja oli rajallisesti, joten moni vuokrasi rintamamiestalonsa yläkerran toiselle perheelle.
– Se oli kaivattua lisätuloa, jolla lyhennettiin asuntolainaa. Meidänkin yläkerrassamme oli vuokralaiset, Paksu kertoo.
Tarinoita Pyssykylästä julkaistiin 14.12.2025. Toimittaneet Anja Paksu ja Pia Österberg. Kirjaa voi ostaa Jukolan rakentajilta.
Tarinoita Pyssykylästä kertoo myös Asevelikylän koulusta, joka oli pitkälti Jukolan rakentajien aikaansaannos.
Kun vuodesta 1946 taloja alkoi valmistua alueelle, kasvoi myös lasten määrä, joten omaa koulua ensimmäisille luokille kaivattiin kovasti. Lähimmät koulut olivat Huutoniemen ja Onkilahden koulut. Kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle Asevelikylän koulusta.
Vuonna 1954 Vaasan ammattikoulu valmistui, ja sieltä saatiin tilapäiset tilat 1.–2.-luokkalaisille koululaisille.
Omaa kyläkoulua yritettiin saada monesti, ja tilapäiskoulu oli pariin otteeseen lopetusuhan alla. Vuonna 1990 Jukolan rakentajat keksi toisenlaisen ratkaisun.
Asevelikylän viimeinen kyläkappa sulki ovensa, joten yhdistysväki innostui tilojen remontoimisesta kyläkouluksi. Yhdistys remontoi omakustanteisesti kaupan kouluksi ja otti sitä varten lainan, jota hallituksen jäsenet takasivat henkilökohtaisesti.
Lopulta uurastus palkittiin, ja koulu valmistui vuonna 1991.
Liikunta- ja ruokasali puuttui koulusta, ja laajennusosasta haaveiltiin. Toimeen ei onneksi ehditty ryhtyä, sillä vuonna 2011 alkoi sisäilmaoireilu.
Mitään suurempaa ongelmaa ei tutkimuksissa löytynyt, mutta joitain parannustoimia tehtiin kuitenkin. Remontoitu koulu avasi ovensa vuonna 2013, kunnes kaupunki päätti lakkauttaa koulun oppilaspaikkojen vähentämisen vuoksi. Jukolan rakentajat pisti vastaan, mutta pyristelyistä huolimatta koulu sulki ovensa keväällä 2016.
Yhdistys myi omistamansa koulukiinteistön, ja nykyään siinä on 7 asuntohuoneistoa. Kellaritila on vuokrattu Jukolan rakentajille kokous- ja arkistotilaksi.
