On hienoa, että Ilkka-Pohjalainen kirjoittaa ammattimaisesti Vaasa–Uumaja (Nordic Connector) -yhteydestä. Sillä olisi toden totta hyviä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia Etelä-Pohjanmaalle ja koko Pohjolalle. En kertaa niitä, koska ovat yleisesti tiedossa. Ministeri Joakim Strand on oikeassa puhuessaan hankkeen puolesta pohjoismaisena ja eurooppalaisena kysymyksenä.
Soraääniä on myös julkituotu. Ne ovat tiedossa, joista useimmat, ehkä kaikki, voidaan ottaa huomioon, ml. Merenkurkun suojelualueet ja talvimerenkulku. Tekn.tri Esa Eranti on osoittanut merkittävien ongelmien olevan joko kuviteltuja tai vältettävissä suunnittelun keinoin.
Puutun pariin asiaan, joista lukiessa tulee mieleen tunnettu ’chicken little’ -tarina. Siinä tammenterho putosi kanan päähän, josta syystä se kotkotti ympäriinsä maailmanlopun tulosta ja sai monet sekaisin. Mitään maailmanloppua ei Nordic Connector saa aikaan. Päinvastoin.
Väyläviraston Tapio Ojanen varoittaa NC:n voivan olla riski huoltovarmuudelle, ”jos siihen tukeudutaan kovasti ja sille käy jotakin”. Hän myös noteeraa NC:n liikenne- ja elinkeinoelämä vaikutukset ja kustannukset.
Mielenkiintoa kohdistuu Väyläviraston pienen suunnittelutehtävän tuloksiin. Sosioekonomiset vaikutukset ovat mahdottomia ennustaa, kustannukset ovat paremmin hanskassa vaikka ne tiedetään vasta urakoitsijoiden tarjouksista, ja huoltovarmuus varmasti paranee – monet hitaat vesireitit Pohjanlahden yli pysyvät, kuten kokemukset, muistissa.
Puolustusvoimien ja muiden huolista on kuulopuheita. Ne liittyvät junarataan, tunneleihin ja laivoihin, koska tien kapasiteetti olisi haavoittuva ja riittämätön.
Otaksumat on virheellisiä. Ja myös kalliita. Tien kapasiteetti on paljon suurempi kuin junan ja muutaman laivan yhteensä. Niihin liittyvä tekninen asia on akselipainot. Pienin poikkeuksin junien maksimi akselipaino on 25 tonnia Pohjoismaissa, Saksassa ja Ranskassa 18–16,7 tonnia. Pohjoismaiden teillä akseliyhdistelmien maksimi on 76 tonniin saakka. Niitä pitkin saadaan rautaa rajalle äkkiä moneen kohtaan.
Intermodality, monen kulkumuodon käyttö kuljetuksissa, on yleistyvä tärkeä asia. Suomen kilpailuetu itään, sen avauduttua, on raideleveys. On todennäköistä, että intermodal-maaliikennekeskuksia syntyy Seinäjoelle ja Vaasan liepeille, jonne tavaraa kootaan ja lastataan itään ja länteen.
NC voi olla haavoittuva sotakriiseissä, ellei siihen lego-rakentamisella varauduta. Sama koski epäiltyjä mutta käytännössä sosiotaloudellisesti siunauksellisiksi koettuja Öresundin ja Ison Beltin siltoja ja tunnelia. Rauhan aika on pitempi ja maailmansodan jälkeen kaikki sillat on korjattu.
On hyvä saada osaajat ja päättäjät saman pöydän ääreen, kuten Wasa Future -päivillä. Lisäksi kaikkia ääniä ja huolia tulee kuulla kaksi- eikä yksisuuntaisella viestinnällä.
Kuvitelmien ei tule kaataa Suomen talouselämälle elintärkeää hanketta vaan pyrkiä nopeuttamaan sitä.
Antti Talvitie
Chicago