Kynsitaiteilija Alexey Kriventsovilla käy hoidattamassa kynsiään naisasiakkaiden lisäksi myös yksi mies.
– Vaimoni isä. Hän soittaa kitaraa, mikä kuluttaa kolmea kynttä, joita pitää sitten hoitaa, Kriventsov nauraa.
Joitakin vuosia sitten Kriventsov teki veistoksia Pietarissa, mutta työskentelee nyt kynsitaiteilijana ja tekee ripsienpidennyksiä Vaasassa.
Miten siinä niin kävi?
Lahti koitui kohtaloksi. Kriventsov on kotoisin Pietarin lähellä sijaitsevasta Kronstadtista ja opiskeli Pietarissa kuvanveistäjäksi.
Hän asui entisen opettajansa ateljeessa ja työskenteli hänen kanssaan yhdeksän vuotta eri projekteissa.
– Teimme muun muassa kolme 2–3-metristä veistosta ulkotiloihin. Ainakin siihen aikaan töitä riitti. Jos joillain oli hieno puutarha, he saattoivat haluta koristaa sen veistoksella. Suomessa se ei ole tapana.
Kriventsov kävi kesken opintojensa kolmen kuukauden vaihto-opiskelussa Lahdessa ja tapasi siellä tulevan vaimonsa. Tämä tuli myös opiskelemaan Pietariin maalausosastolle, kunnes heille syntyi tytär.
– Vaimo ajatteli, että Suomessa olisi ehkä parempi olla, ja kysyi, voisimmeko muuttaa Vaasaan. Sanoin vain, että joo, Kriventsov nauraa.
Asiakkaat yllättyvät. Vaasaan tullessaan Kriventsov puhui huonoa englantia, ja kun hän meni suomen ja ruotsin tunneille, joutui hän kantamaan mukanaan ”kaikki mahdolliset sanakirjat”.
– Kun menin kauppaan ja halusin kysyä jotain suomeksi, suusta tuli vain ruotsia, sekakieltä ja kaikkea mahdollista.
Hän oli töissä talotehtaalla Oravaisissa, kunnes yritys joutui irtisanomaan väkeä taantuman vuoksi.
Kriventsov oli kuitenkin seurannut taiteilijaksi opiskelleen vaimonsa työskentelyä kauneushoitolassa.
– Meillä oli kaksi tytärtä, ja ajattelin, että ehkä pitäisi opiskella. Kysyin vaimolta, olisiko hänellä jotain sitä vastaan, että opiskelisin kynsitaidetta. Hän sanoi, että ei.
Kriventsov alkoi opetella alaa ja kävi kesällä Venäjällä kouluttautumassa lisää, koska pelkästään Pietarissa kynsialalla kilpaillaan kovaa. Siellä hän opetteli erikoisuuksia, kuten kohokuvia tai jäljittelemään eri eläinten nahkoja.
Nyt hän on töissä Beauty Bayssa Vaasassa. Asiakkaat yllättyvät miestyöntekijästä enemmän ripsi- kuin kynsipuolella.
– Kun tulen tervehtimään, että hei, olen Alexey, he ovat vähän epävarmoja, mutta eivät pääse karkuunkaan, hän nauraa.
Työ tuntuu hyvältä, koska kynsienkin maalaaminen on taidetta. Kipsiveistoksia hän tekee vielä vapaa-ajallaan.
Uutiset Venäjältä huonoja. Kriventsov asuu perheineen Mustasaaren Petsmossa eikä juuri tapaa muita venäläislähtöisiä. Häntä harmittaa, että Venäjästä kertovat uutiset ovat huonoja.
– En seuraa niitä niin paljon. Uutiset ovat vähän kuin ruoka, ne vaikuttavat omaan hyvinvointiin.
Kriventsov nauraa helposti, mutta nyt hän vakavoituu.
Venäjän arkielämässä hän on nähnyt muutoksia ainakin siinä, että Pietarin katukuvaan on tullut taksikuskeja köyhemmistä maista, kuten Uzbekistanista ja muualta Aasiasta.
Suomen turvapaikanhakijoista hän puhuu diplomaattisesti. Jos joku on hyvä tyyppi, kansallisuudella ei ole väliä.
– On kiinnostavaa tutustua muihin kulttuureihin. Mutta jos asuu täällä omassa kuplassa, ei kotoudu. Monet elävät niin, jotkut venäläisetkin. Maanmiehiään voi nähdä, muttei koko ajan
Tiina Juujärvi