Asiakaspalvelijan lämmin hymy riisuu aseista. Yhteistä loistaville asiakaspalvelijoille on persoonallinen säihke ja uskallus olla oma huumorintajuinen itsensä. Tuo taito on todellinen lahja ja palvelun saajan olisi aina muistettava antaa hyvä palaute sille jolle se kuuluu.
Jos jonkin taidon voisin saada lahjaksi, niin valitsisin soittotaidon. Nuorempana päämääräni oli osata toimia pianon kanssa. Jo silloin se haave kutistui nokkahuilutasolle ja kitaran muutamiin otteisiin. Haluan kuunnella myös lintujen laulua ja joidenkin miesten puheääntä kadehdin ja olisin valmis mihin vain jos lopputuloksena kuulostaisin häneltä. Syksyllä nautin sateen ja tuulen äänistä. Oma sänky tuntuu lämpimämmältä ja läheiset rakkaammilta, kun peltikattoon ropisee ja nurkissa vihmoo.
Lapsuudestani kumpuaa muutama hyvä makumuisto. Kun paistinpannussa oli paistettu läskiä ja rasvaan topattiin ruisleivän siivuja. Se oli pikaruokaa silloin, samoin kuin perunavoista tehty klapsakka. Patenttikorkkisesta pullosta saatu mansikan makuinen limonadi sai kehräämään ja maku säilyi mielessä yhtä pitkään kuin punaiset limsaviiksetkin.
Ruokahalu on minulla aina ollut hyvä. Kaiken olen niellyt. Nielin jopa purkat ja viinirypäleiden siemenetkin, kunnes tuli se uhka umpisuolesta. Klimppisoppa oli kiihkoni kohde jo silloin, eikä sekään ole laantunut. Vanhemmiten aineenvaihduntani on yllättänyt minut jumittamalla makean elämän keskivartalooni. Olen aina ihaillut Arvo Ylpön periaatetta. Hän kertoi eläneensä niin kuin mukavalta tuntuu, eikä liiemmälti uskonut ravintosuosituksiin ja voimisteluohjeisiin.
Ihmisen iho on upea kokemus. Läheisten ja varsinkin lastenlasten kosketuksella on kanavia avaava voima. Kaikki ne hetket, joissa iho koskettaa ihoa, ovat todella erityisiä. Tunto johtaa aina tunteeseen. Ikävistä tunteista kaikkein lamaannuttavin on pelko. Jotenkin olen työn ja haasteiden hankaluudet kyllä kestänyt, koska niihin on aina pystynyt itse vaikuttamaan. Kuitenkin ahdistavinta on ollut palaute, jossa sen antaja kaataa oman katkeruutensa toisen niskaan ja rakentaa räväkkyydellään omaa mainettaan.
Hienostunut tuoksu toisessa ihmisessä saa aikaan sen, että on pakko vilkaista taakseen. Lapsuuden hajuista miellyttävin oli saunan lämmityksestä leviävä savunhaju pihapiiriin. Siihen hetkeen kuului paljon miellyttävää, lauantain toivotut sekä puhdas pyyhe. Sitä oli kuitenkin edeltänyt pesuveden haku kaukaa, silmissä hikipisarat ja suussa veren maku. Laudan sahaaminen on hajultaan hyvä muisto ja sitä ylläpidän jokituvan toivottomien parissa.
Onnistumiset ovat kasvattaneet itseluottamustani eikä minun enää tarvitse peittää ujouttani ja arkuuttani leikinlaskuun ja hauskuuttamiseen. Tänään se on totta ja aitoakin aidompaa.
Jossain vaiheessa huomasin, että harrastuskaverini voisivat olla lapsiani. Iän mukana itsessä on herännyt toisenlainen ymmärrys ja hellyys nuoruutta kohtaan. Vanheneminen tuo mukanaan uusia löytöjä, ja ne ovat yhtä tärkeitä kuin nuoruuden aarteet. Nyt ymmärrän todeksi sen, että vaikka kesät lapsuudessa olivatkin lämpimämpiä, niin kesä tuntuu silti kesältä vaikka olisi kuinka vanha.
Raimo Vakkuri
Kirjoittaja on kouluttaja.