Sata vuotta sitten Pariisin olympiakisoissa 1924 molskille astui jäntevä ja taitava nurmolainen; juuri asepalveluksesta vapautunut Kustaa Pihlajamäki, joka edusti Nurmon Koittoa. Perinteikäs Jymy perustettiin seuraavana vuonna. Kustaa oli mukana perustavan kokouksen puheenjohtajana.
Kustaan temperamentti oli kuin vapaapainiin luotu, mutta olisiko nuoresta painijasta vielä urotekoihin? Pariisin olympiakisoissa oli voimassa nykyäänkin voimassa oleva sääntö: tappiosta ulos.
Pihlajamäki selvitti helposti neljä ensimmäistä vastustajaansa. Loppuottelussa tuli vastaan suomalainen Kalle Mäkinen. Loppuottelu koostui kahdesta ottelusta. Ensimmäisen voitti Mäkinen, toisessa ottelussa Pihlajamäki pisti Mäkisen selälleen kahdessa minuutissa. Kultaa tuli!
Se oli ensimmäinen nurmolaisen ja eteläpohjalaisen painijan olympiavoitto.
Pariisin olympiakisoissa sankaritekoihin ylsi Peräseinäjoen Ville Ritola, joka voitti neljä kultamitalia, joista 5000 metrin olympiavoitto oli ensimmäinen eteläpohjalaisen voittama kultamitali. Ville teki sen vähän aikaisemmin kuin Kustaa.
Pihlajamäki joutui neljä vuotta myöhemmin Amsterdamin olympiakisoissa 1928 amerikkalaisen ammattipainijan hämäämäksi. ”Käärmeenlumooja” Morrison tökki sormillaan silmiin ja sitten syöksyi jalkoihin. Kustaa sai kuitenkin hopeaa.
Los Angelesissa 1932 Kustaalla oli laihdutusongelmia ja oli ”vetämätön”. Miinustili tuli täyteen yhden tappion ja kahden työvoiton jälkeen - sijoitus 5.
Berliinissä 1936 Kustaa oli elämänsä kunnossa. Hän oli painikisojen ylivoimaisin voittaja. Kustaa ”kastoi” belgialaisen, sveitsiläisen ja turkkilaisen vastustajansa. Loppuottelussa Kustaa kukisti selvästi jenkkien Millardin.
Kustaa Pihlajamäen tavoitteena oli olympiavoitto Helsingin olympiakikoissa 1940. Maailmansota esti suunnitelmat. Kustaa menehtyi 10.2.1944 vain 41-vuotiaana umpilisäkkeen puhkeamisesta seuranneeseen vatsakalvon tulehdukseen. Kustaa Pihlajamäen esimerkki innoitti nurmolaisia olympiamenestykseen. Kustaan serkkupoika Hermanni Pihlajamäki oli ”Losissa” 1932 vapaapainin ylivoimaisin voittaja, Kyösti Luukko otti hopeaa, Aatos Jaskari pronssia. Hermanni voitti vielä pronssia Berliinissä 1936. Lenni Viitala saavutti kultaa Lontoon olympiakisoissa vuonna 1948. Erkki Penttilä paini Melbournen olympiakisoissa vuonna 1956 pronssia. Juuri 90 vuotta täyttänyt Tauno Jaskari kävi neljät olympiakisat, mutta huono tuuri esti mitalihaaveet kolminkertaiselta MM-mitalistilta. Kaikki edellä mainitut mitalit tulivat vapaapainissa. Jouko Salomäen loistavan uran helmenä on olympiavoitto Los Angelesin kisoista 1984. Koska Nurmon Jymyn painija nousee seuraavan kerran maailman maineeseen? Sitä varmasti pohditaan pian juhlavuottaan viettävässä urheiluseurassa. Ilmari Ylä-Autio Seinäjoki