Punaisen kuplavolkkarin nähdessä hymy nousee huomaamatta kasvoille. Tämän on pannut merkille myös Ulla Hietavirta, joka huristelee kaupungissa kesäautollaan.
– Ihmiset tulevat auton nähdessään hyvälle tuulelle. Näen ajellessani paljon hymyjä, Hietavirta kertoo.
Naisen Volkswagen Kulpa on vuosimallia 1971. Mittarissa on nyt 32 973 kilometriä. Kuplan taittamista ajokilometreistä ei ole varmuutta, sillä kukaan ei tiedä, montako kertaa mittari on kiepsahtanut ympäri.
– Auto on museorekisterissä eikä siihen saa nykyään kertyä paljon kilometrejä. Arkiautolla käydään töissä ja kaupassa, mutta Kuplalla saatetaan lähteä kesäteatteriin tai vanhoja autoja harrastavien kokoontumisiin. Luotettava auto on edelleen ja esimerkiksi Kupla-tapaamisiin ajan vaikka toiselle puolelle maata.
Kupla pääsee talven jälkeen maantielle perinteisesti vappuna. Silloin Hietavirta tekee Seinäjoen Seudun Mobilistien kanssa kiertoajelun. Reissun varrella ovat esimerkiksi Ilmajoki, Jalasjärvi, Kurikka ja Peräseinäjoki.
Hietavirta osti Kuplan anopiltaan vuonna 2003. Hän ei halunnut auton päätyvän vieraalle.
– Olen istunut auton kyydissä rippikouluiästä asti. 80-luvulla Kupla oli arkiautoni. Se lähti käyntiin, vaikka olisi ollut 30 astetta pakkasta. Nykyään Kupla on käytössä vain kesällä.
Viime vuodet Kupla on seissyt autotallissa odottamassa kunnostusta. Asia tuli ajankohtaiseksi keväällä, kun Hietavirran tytär Elina ilmoitti haluavansa Kuplan kesähäihinsä.
– Kupla on lapsuuteni auto. Mummo kuskasi sillä serkkulaumaa mökille. Kapealla koivukujalla oli monttuja ja meidän lasten mielestä takapenkin pomppiminen oli tosi hauskaa.
Äiti ja tytär pitävät legendaarista Kuplaa oman aikakautensa kertojana.
– Useamman kerran on kysytty, että millä summalla myisin Kuplan. Vastaan aina, että auto ei ole kaupan. Muistoja ei voi ostaa rahalla.
Teksti
Virpi Kupiainen-Ämmälä