Vähän ennen kello 19 tänä iltana LC-Kuortaneen miehet ympäröivät Aholankankaalle rakennetun tervahaudan, ja tasan kello 19 tapahtui haudan sytytys.
Tervasiira Rauno Laitila muistutti puheessaan ennen sytytystä, kuinka tärkeä elinkeino tervantuotanto on aikoinaan ollut.
– Noin vuoden 1870 aikaan Suomesta vietiin yli 200 000 tynnyriä tervaa vuodessa, ja yksi tervatynnyri oli vetoisuudeltaan 125 litraa. Englannin laivasto oli merkittävä tervan käyttäjäkunta.
– Suomessa sisämaan tervantuottajat soutivat veneillä tervan rannikolle, josta tervaporvarit sitten kaupittelivat tervan eteenpäin.
– Se on sellainen päällysmies tervahautaa poltettaessa, Laitila nimeää tervasiiran toimenkuvan.
– Siira varmistaa, jotta tervahaudalla tulee tehtyä kaikki kunnolla.
Kerran sytytetty tervahauta toki vaatii valvomista ja päivystämistä, myös yöt läpeensä, ja leijonaväki on jo jaettu vuoroihin.
Viimeksi - kolme vuotta sitten - tervahauta tuotti noin 300 litraa.
– Nyt pitää tulla sellaiset 400 litraa, linjaa Laitila.
Hän vinkkasi tervanpoltosta kiinnostuneita, että sytytyshetkellä tervahaudasta nouseva höyry ei missään tapauksessa saa olla tummaa saati mustaa.
– Se olisi merkki siitä, että nyt siellä palaa tervaa. Vesihöyryn oikea väri on harmaa.
Tervahaudan sytytystä saapuivat katsomaan muun muuassa kuortanelaiset Jaakko Kaaranka ja Hanna Ullakko sekä yhdeksän kuukauden ikäinen Nestori Kaaranka.
– Jännäähän se on katsoa, kun tervahauta sytytetään. Viimeksi, kun Aholankankaalla tervaa poltettiin, kävin paikalla, muistelee Jaakko Kaaranka.
– Ja eikös sitä sanota, että meistä kuortanelaisista jokaisen esi-isä on harjoittanut tervanpolttoa.
Kemiläissyntyinen Hanna Ullakko ei puolestaan ole kuullut kemiläisestä tervanpolttohistoriasta.
– Enkä ole koskaan nähnyt, kun tervahautaa sytytetään.
REIJO HEIKKILÄ