Kuolemansyntien listassa ovat mm. ahneus, himo ja kateus. Ne kaikki liittyvät – tai siis ainakin voivat liittyä rahaan, tuohon monelle maailman tärkeimpään asiaan. Aikana, joka oli lähempänä syntien ”keksimistä”, rahaan ymmärrettiin suhtautua varauksella ja urheiluun siitä haluttu sekoittaa ollenkaan. Paavo Nurmeltakin evättiin osallistuminen vuoden 1932 Los Angelesin maratonille ammattilaisepäilyn takia. Näittenkin epäilyjen taustalla uskottiin olleen ruotsalaisten kateuden. Näistä ajoista on tultu kauas. Nykyään kirjoitettaan aivan avoimesti, esimerkiksi: ”Näin paljon Wilma Murto tienasi EM-kullallaan”.
Myös työntekoa pelkästään rahan takia voidaan paheksua. Liukuhihanalla ruuvia vääntävän voidaan ymmärtää tekevän työtään ilman varsinaista intohimoa työhönsä, mutta entäpä, jos siten – siis ilman rakkautta työhönsä – toimii siivoja, opettaja, sairaanhoitaja tai pappi? Vaikuttaako se silloin työn lopputulokseen?
Rahanahneudesta kumpuavan kateuden sanotaan joskus olevan yritystoiminnan polttoainetta, kun halutaan olla parempia, suurempia ja menestyvämpiä kuin naapuri. Itse toivon, että tämä yksin ei olisi yritystoiminnan takana.
Uskonkin, että vielä on yrittäjiä, jotka tekevät työtään intohimolla ja haluavat palvella asiakkaita omasta taloudesta samalla tietysti huolta pitäen. Valitettavasti ammattitaito ja -ylpeyskin tuntuvat nykyään olevan usein kadoksissa, kun kaikki pitäisi saada helpolla ja nopeasti. Tämänkin voidaan katsoa liittyvän ahneuteen.
Talousongelmat ovat nykyään jatkuvaa ja surullista luettavaa, kun ”kukaan” ei pärjää. Jääkiekkoseurat, kunnat ja hoitolaitokset hyvinvointialueista puhumattakaan ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa tehden miljoonatappioita vuosittain. Voisiko kyse olla siitä, ettei tyydytä kohtuuteen?
Ammattijärjestöt pitävät näennäisesti omiensa puolta vaatien kymmenien prosenttien korotuksia ansioihin. Eikö tämä johda ojasta allikkoon? Kun työnantajapuoli joutuu korottamaan omia maksujaan kustannusnousun takia ja palkansaajalle maksetaan vastaavasti enemmän, ollaan ikään kuin tasatilanteessa. Ainut vaikutus on inflaatio, jonka maksumiehiksi joutuvat kaikki, myös täysin ulkopuoliset ihmiset, joista vähävaraisille vaikutus tuntuu pahiten.
Tässä oravanpyörässä kaikki häviävät. Koska toiminta tuntuu järjettömältä, onko ymmärryksen sumentajana ahneus, himo vai kateus?
Voiko rahalla tehdä jotain hyvää? Tyypillistä rahan hyvää käyttöä ovat hyväntekeväisyysmaksut ja lahjat, joita annetaan mm. koulunsa päättäneille ja ammatteihin valmistuville. Vaikka nuorten taloudellinen tila huomioiden raha tulee sopivaan hetkeen, sen tarkoitus on kuitenkin osoittaa arvostusta ja kunnioitusta tehdystä työstä. Samanlaista kiitosta eletystä elämästä, ihminen voi osoittaa jättämällä perinnön haluamalleen toimijalle, jonka toimintaa vainaja on elinaikanaan arvostanut.
Joskus ihminen myös velvoitetaan tekemään rahalla hyvää, kun hänen maksettavakseen määrätään onnettomuudessa tai muuten elämässään kärsineelle ns. kärsimyskorvausta. Näissäkin yksi kuolemansynti vaanii, kun kärsijöiksi ”ilmoittautuu” kaukaisia sukulaisia, jotka eivät ole uhria juurikaan tämän eläessä muistaneet. Henkisen tai fyysisen väkivallan tekijä voidaan - tai ainakin tulisi voida – velvoittaa maksamaan yllä mainittua kärsimyskorvausta.
Vaikka tehtyä ei sillä saakaan tekemättömäksi, raha on kuitenkin meillä ainut keino, jolla anteeksipyynnön ja katumuksen aitous voidaan vahvistaa. Sen on myös katuvalle kivutonta ja helppoa. Japanilaisessa yakuza-kulttuurissa anteeksipyytäjä osoittaa pyyntönsä aitouden leikkaamalla yhden sormistaan. Vähän kivulias, mutta vakuuttava tapa sekin.
Yksi pahimpia ongelmia kuolemansyntien sivutuotteita ovat huumekaupat. Niissä kauppiaalle ei mikään ole pyhää. Aineet viedään rajan yli vaikkapa ruumisarkussa, eikä ihmishenki ole vaivaisen pesonkaan arvoinen.
Eikö olekin niin, että lähes kaikki maailman ongelmat, kuten sodat ja sen asekaupat, korruptio, lakot, ympäristöongelmat ja huumekaupat liittyvät rahaan ja saavat alkunsa ikivanhoista kuolemansynneistä? Niistä ei ole välitetty tai niiden varoituksia ei ole otettu vakavasti.
Vieläkö ihmiskunta ehtisi herätä ja parantaa tapansa? Vai joudutaanko hyvinkin pian toteamaan, että syntilista oli tosiaan nimensä väärti?
Markku Hankanen
Seinäjoki