Saisiko olla kuohuviiniä? Tarjoilija hymyilee ystävällisesti, mutta pudistan päätäni ja kieltäydyn kohteliaasti. Vesipullo riittää tällä junamatkalla.
Sitten huomaan, että muut matkustajat eivät maksa mitään, vaikka saavat lasillisen kuplivaa eteensä. Tarjoilija vakuuttaa, että juoma on ilmainen, kaataa minulle lasillisen ja antaa kyytipojaksi vielä pussin perunalastuja, senkin ilmaiseksi.
Näin rentoa on matkustaa junalla Italiassa, jossa henkilöliikenne raiteilla on vapautettu kilpailulle. Asiakasta kohdellaan kuin kuninkaallista.
Jo Milanon asemalla hoksasin, että Italian raideliikenteessä kilpaillaan asiakkaista. Marssin Italon lipputoimistoon ja kysyin matkalippua Milanosta Firenzeen. Vastaus oli, että juuri sinä päivänä kaikki päiväjunat ovat täynnä, vasta iltajunassa on tilaa. Lipun hinta olisi ollut 44 euroa luukulta ostettuna, mutta odottamaan joutuisi yli kuusi tuntia ennen junan lähtöä.
Minulle vinkattiin, että kannattaa kysyä seinän takaa, kilpailijan eli Trenitalian lipputoimistosta. Siellä lipun hinta oli 20 euroa kalliimpi, mutta juna lähtisi puolen tunnin kuluttua, ja siihen oli vielä paikkoja. Ostin lipun, jonka hintaan kuului tietämättäni myös lasillinen kuohuviiniä.
Myöhemmin älysin, että verkosta monta päivää etukäteen ostettuna lipun olisi saanut paljon edullisemmin. Junalipun hinta nousee sitä mukaa, kun lähtöhetki lähestyy.
Kalliin lipun hintaan kuului paljon muutakin kuin lasi kuohuvaa. Pääsin matkustamaan supernopeassa junassa, Frecciarossassa (suom. punainen nuoli), jonka matkanopeus on 250–300 kilometriä tunnissa.
Ykkösluokan pehmeät, mukavat tuolit olivat nahkaa, matkalaukuille oli hyvin tilaa, ja vaunussa oli langaton nettiyhteys. Vaunussa oli myös näyttöruutu, josta voi tarkkailla matkareittiä kartalta ja sitä, milloin saavutaan väliasemille. Ruudussa näkyivät myös matkanopeus, kellonaika ja se, miltä maisemat näyttävät veturinkuljettajan silmin.
Paluumatkalle valitsin huomattavasti edullisemman lipun, mikä näkyi selvästi myös junan palvelutasossa.
Juna puksutti Firenzestä Milanoon tuplasti sen ajan, jonka menomatkani kesti. Penkkien välit olivat pienemmät ja penkit kangaspäällysteisiä, hiostavaa tekokuitua. Näyttöruutuja ei ollut missään, eikä kuulutuksista saanut selvää. Ikkunasta kurkistelin, mille väliasemalle nyt saavutaan.
Eikä tietenkään ollut kuohuviinitarjoiluakaan.
Suomen hallitus lupasi marraskuussa, että keväällä saadaan selville edellytykset henkilöjunaliikenteen kilpailun avaamisesta. Keväällä kerrottiin, että kymmenkunta ulkomaista yhtiötä on kiinnostunut Suomen markkinoista. Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) arvioi, että kilpailun avautuminen olisi mahdollista ensi vuoden aikana.
Vielä on epäselvää, milloin henkilöjunaliikenne avautuu kilpailulle. Ja mitä se meidän maassamme tarkoittaa? Lippuhintojahan VR on joutunut jo alentamaan ja matka-aikoja lyhentämään kilpailussa halpabussiyhtiöiden kanssa. Mutta tuleeko kilpailun avautuessa meillekin juniin kuohuviinitarjoilu, joka sisältyy lipun hintaan? Entä hyytyvätkö junat edelleen pakkasilla, vai päästäänkö vaikkapa Vaasasta Helsinkiin supervauhtia, parissa tunnissa?
ANNE LAURILA