Kyllä minä melkein innostuksesta sävähdin, kun parisen viikkoa sitten pääsin kuulemaan Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtajana toimivaa Kaija Majoista.
Majoinen lupasi, että minusta tulee sote-uudistuksen jälkeisen kunnan suurin voimavara. Niin, ja sinusta tietenkin myös. Kaikista meistä.
Tähän saakka olemme olleet kunnissamme lähinnä rasitteita. Olemme vaatineet kalliita hampaiden oikomishoitoja lapsillemme ja jopa itsellemme, kiikuttaneet päiväkoteihin lääkärintodistuksia lastemme erikoisruokavalioiden tueksi ja valittaneet vanhustemme huonosta hoidosta.
Emme ole olleet tyytyväisiä oikein mihinkään.
Jatkossa kaikki muuttuu, jos me vain olemme muutokseen valmiita. Kun viimeisimmätkin kunnat joutuvat pakon edessä luopumaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta, päästään kunnissa keskittymään uudenlaisen yhteisöllisyyden rakentamiseen.
Majoisen sanoin kunnissa on tultava sisältä ulos eli kunnantuvalta ihmisten keskelle. On haettava yhteistyötahoja, luotava verkostoja ja kumppanuuksia. Mentävä ihan sinne perimmäiseenkin kylään kysymään, mitä me yhdessä voisimme tehdä tästä kunnasta vielä aiempaakin paremman.
Anni Jäntti väitteli kuntien muutoksesta marraskuun alussa Tampereella. Myös hän uskoo sote-uudistuksen jälkeisen kunnan uusiin mahdollisuuksiin.
Tutkimuksessaan Jäntti kartoitti vaikutuksia, joita Kainuun hallintouudistuksesta seurasi alueen kunnille. Kokemukset olivat sen verran hyviä, että tutkijan mielestä ne kelpaavat esimerkiksi maakuntauudistuksen toteuttamiseen myös muulle maalle.
Kainuussa parhaiten menestyivät kunnat, jotka saivat innostettua asukkaat mukaan rakentamaan kunnan uutta omaa roolia.
Siinä sitä riittää tehtävää. Eri lähteistä kerrotaan, ettei huhtikuussa pidettävien kuntavaalien ehdokasasettelu ole ollut helppoa. Ollaan uuden ja tuntemattoman edessä, eikä oikein uskalleta tehdä viimeistä siirtoa eli allekirjoitusta ehdokassitoumuksen alle.
Kyllä pitäisi.
Harva meistä miettii, mistä kaikesta kunta arjessa vastaa. Kadut ja pyörätiet aurataan lumimyräkän jäljiltä, uimarannan roskat kerätään ja nurmikot leikataan, jälkikasvulle tarjotaan lämmin ateria päivittäin joko koulussa tai päivähoidossa.
On kansalaisopistoa ja kaupunginteatteria. Pääsee joogaamaan koulun tiloihin ja hakemaan lomalukemiset kirjastosta. On liikuntahalleja ja leikkipuistoja, hiihtolatuja ja musiikkiluokkia.
Ja sitten olemme me.
Me, joille mikään ei oikein tahdo riittää. Me, joista odotetaan voimavaroja uusiin kuntiin. Näin siitäkin huolimatta, että me niin mielellämme siirrämme vastuun viereisen pulpetin istujalle.
Kuntaliitto jakaa värikästä korttia, johon on koottu tulevan kunnan seitsemän tärkeintä tehtävää. Löytyy elinvoimaa ja työllisyyttä, elinympäristöä, hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja kumppanuutta.
Sivistysroolikin on kuntien harteille sälytetty. Kaija Majoisen mukaan kyse ei ole pelkästä kirjasivistyksestä, vaan kuntien tehtävänä on edistää myös sydämen sivistystä.
Siinäpä oiva slogan kevään kuntavaaleihin. Harkitsen vakavasti ehdokasta, joka lupaa panostaa sydämen sivistyksen lisäämiseen.
Hänenlaistaan voimavaraa aika moni kunta kaipaa.
MARJA TYYNISMAA