Kuntien talouden tulevaisuusennusteet ovat vuosia olleet synkkiä. Il-Pon pääkirjoitus 15.9. ”Suomen kunnilla on edessään totuuden hetki” on karua luettavaa, mutta valitettavan totta. Velaksi eläminen ja usvaan tuijotus kuntien hallituksissa on helpompaa kuin arkirealismin mukaiset päätökset. Taloudellinen ahdinko ja velkaantuminen ei ole tullut hiipien puskista, se on tiedetty. Valvonta ja reagointi tavoitteista poikkeamiin ei toimi.
Hiljattain eräässä hallitusammattilaisten keskustelussa arvioitiin kuntien talouden tilaa. Arvioitiin, että ehkä puolet Suomen kunnista on kriisikuntia, kun arviointi tehdään talouden mittareilla.
Mitä yrityksessä tehdään, kun se todetaan kriisiyritykseksi? Hallitus, usein myös omistajat, käynnistävät tervehdyttämisen, arvioivat strategiaa ja miksi yritys on kriisiytynyt, analysoidaan johtamisen tehokkuutta ja johdon osaamista, kassavirtaa lähivuosille, pohditaan useita skenaarioita tulevaisuuteen, myös se pitää arvioida, miten käy huonon skenaarion toteutuessa. Tapahtuuko näin kunnissa? Näyttää, että ei tapahdu.
Pääkirjoitus peräänkuuluttaa väristyksiä. Tarkoittanee, että on aika herätä ja usvaan katsomisen sijasta reagoida todellisuuden näkökulmasta päätösten teossa. Liian moni kuntien johtaja ja hallituksen jäsen perää maan hallitukselta lisää rahaa. Ei keskitytä omassa päätösvallassa oleviin asioihin.
Vuonna 2030 useampaan kuin joka viidenteen kouluun, kaikki tasot huomioiden, ei riitä oppilaita. Se tiedetään.
Miten moni kunta on laatinut skenaarion varautumisesta turvallisuustilanteen kärjistymiseen, joka eskaloituu kaiken aikaa. EU-maat ovat päättäneet puolustusmenojen 2,5-kertaistamisesta, josta ollaan yksimielisiä Suomessa, että noin pitää tehdä.
Kunnissa pitää ymmärtää, että Suomen valtion tuki vähenee kunnille valtion ylivelkaantumisen pienentämisestä ja puolustusmenojen kasvusta johtuen. Hyvään taloudenpitoon kuuluu, että yllätyksellisiä menoja varten on olemassa puskureita. Jatkuvassa talouskriisissä eläminen rasittaa kestävän kehityksen luomista ja luo tilaa yltiöoptimismille.
Kunnilla on huikea määrä rahaa, vaikka velkaantuminen lopetetaan. Verotusoikeus takaa sen. Investointien kohdentaminen ja toiminnan tehokkuus ja tavoitteellinen toiminta vaativat oleellisen uudelleen arvioinnin. Heti. Talousnäkökulmasta kriisikunnan tunnusmerkit näyttävät oleva liian löysät.
On tärkeää, että talouden kriisitilanne ymmärrettäisiin ja siihen reagoidaan itse. Valtuustot ovat avainasemassa, joiden ydintehtävä on valvonta sekä reagointi, ei uusien kulujen ja toiveiden suunnittelu.
Kalle Lähdesmäki
kauppaneuvos
Seinäjoki