Suomessa tapahtuvan kunniaväkivallan määrää ei tiedetä. Asiasta ei ole tehty esimerkiksi tilastollista tutkimusta, kertoo Ihmisoikeusliitto.
–Se on asia, joka pitäisi todella selvittää, toteaa liiton projektipäällikkö Johanna Latvala .
Latvalan mukaan vähäistä tiedonkeruuta voi selittää se, että Suomessa ei ole tiettävästi tapahtunut yhtäkään kunniamurhaa. Monissa Euroopan maissa vasta sellaisen tapahtuminen on käynnistänyt julkisen keskustelun aiheesta, kertoo liiton vuonna 2016 julkaisema selvitys Kunniakäsitykset ja väkivalta.
–Ruotsissakin tilannetta ryhdyttiin selvittämään, kun tuli mediahuomiota saaneita kunniamurhia, erityisesti Fadime Sahindalin tapaus.
Sahindal joutui isänsä tekemän kunniamurhan uhriksi Uppsalassa vuonna 2002.
Sen verran Suomen tilanteesta kuitenkin tiedetään, että murhaa lukuun ottamatta täällä esiintyy kaikkia kunniaväkivallan muotoja. Yleisin niistä on henkinen väkivalta.
–Valvontaa, uhkailua ja painostusta. Ei anneta käyttää sosiaalista mediaa tai saatetaan tyttöä kouluun, ei anneta hänen liikkua koulun ulkopuolella, Latvala kuvailee.
Väkivalta voi olla myös fyysistä, jolloin se on samankaltaista kuin mikä tahansa lähisuhdeväkivalta. Avioliittoon pakottamistakin Suomessa esiintyy.
Kunniaväkivallan uhreiksi joutuvat myös pojat ja miehet. Heitä saatetaan rangaista esimerkiksi vääränlaisen seurustelukumppanin valitsemisesta.
Latvalan mukaan Suomessa on monia maahanmuuttajayhteisöjä, joissa kaikki tietävät jonkun kunniaväkivallan kohteena olevan henkilön.
–Tämähän on nimenomaan sellaista väkivaltaa, joka jää ulkopuolisilta huomaamatta, mutta joka yhteisön sisällä tiedetään kyllä.
Hän arvioi, että viranomaisten tietoon tulee tapauksista vain jäävuoren huippu. Uhrit eivät tahdo puhua, koska tekijä on läheinen ihminen.
–Siinä on pelko, että joutuu eroamaan perheestään, suvustaan ja ehkä koko yhteisöstä. Se on tietysti aika iso hinta.
Latvalan mielestä kunniaväkivaltaa voitaisiin ehkäistä kouluttamalla eri alojen ammattilaiset tunnistamaan sen merkit ja puuttumaan siihen ajoissa.
–Olisi hyvä, että esimerkiksi poliisin ja terveydenhuollon viranomaisilla olisi omassa organisaatiossaan yksi taho, jota voisi konsultoida asiassa.
Uhrien tilannetta helpottaisi se, jos voitaisiin taata, että avun hakeminen ja poliisille ilmoittaminen on heille turvallista. Lisäksi tarvittaisiin lisää julkista keskustelua ja asenteiden muuttamista.
–Vasta maahan tulleille pitäisi systemaattisesti puhua näistä asioista, Latvala sanoo.
Kunniaväkivalta nousi puheenaiheeksi tällä viikolla, kun Korkein oikeus hylkäsi syytteen kunniamurhan valmistelusta. Syytettynä oli nuori mies, jonka epäiltiin sopineen Irakissa asuvan isänsä kanssa pikkusiskonsa surmaamisesta, jos tämä ei noudata islaminuskon tapoja.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun KKO antoi ennakkopäätöksen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevassa asiassa. Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitskin mukaan uudelle rikosnimikkeelle haetaankin nyt rajoja.
–Jos näyttökynnys rikosnimikkeessä on hirveän korkea, sitten pitää jo ryhtyä tarkastelemaan, onko pykälässä viilaamisen varaa, hän sanoo.
Syyttäjällä on aina mahdollisuus nostaa myös toissijaisia syytteitä siltä varalta, että ensiksi ajateltu syyte kaatuu.
Velitskin mukaan KKO:n käsittelemässä tapauksessa olisivat täyttyneet myös laittoman uhkauksen tunnusmerkit. Hän kertoo, että ei kuitenkaan missään vaiheessa harkinnut kyseisen syytteen nostamista.
–Minun mielestäni tässä oli ihan selkeästi törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen tunnusmerkistö olemassa. Katsoin, että kyse on siitä, Velitski sanoo.
Hovioikeuden antama pahoinpitelytuomio pysyi KKO:ssa ennallaan. Mies tuomittiin siskonsa pahoinpitelyistä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.
Anna Humalamäki