Eurostarin ja Tilastokeskuksen mukaan Suomi on ainoa maa, jonka talouskasvu vuosina 2019–2024 on negatiivinen, –0,6 %. Euroalueen ja EU:n keskiarvo on +5 %. Paras maa oli Tanska, +14 %, Ruotsin kasvu oli +6 %. Vaikka verotus on verrokkimaita ankarampaa, silti Suomi velkaantuu EU-maista nopeimmin.
Joukon huonoin sijoitus johtuu siitä, että kaikki meidän poliittiset puolueemme ovat liian uusliberaaleja sosiaalidemokraatteja. Tämä politiikka on tullut liian kalliiksi. Pian kaksikymmentä vuotta on kakkua syöty enemmän, kuin sitä on leivottu.
Liian ison julkisen sektorin, hankehumpan, edunvalvonnan ja hövelin jakopolitiikan alijäämät on katettu huoletta ottamalla syömävelkaa ja myymällä valtion tuottavaa omaisuutta. Realismi on puuttunut ja talous on perustunut unelmahöttöön ja toiveajatteluun.
Ilman tervettä taloutta ei ole hyvinvointivaltiota. Ei ole haluttu ymmärtää, että talous voi perustua vaan kannattaviin ja menestyviin yrityksiin ja niiden työpaikkoihin. Yritykset ja niiden rahavirrat kun keräävät ja rahoittavat lähes kaikki verotulot.
Miksi haluamme tappaa lypsävät lehmät? Meillä on rapautettu yritysten kilpailukyky ja olemme pilanneet yrittämisen motivaation. Olemme jatkuvasti ylisäännelleet yritystoimintaa ja sälyttäneet ja keksineet jatkuvasti uusia velvoitteita ja kustannuksia. Verotus on liian kireää ja sen motivaatiovaikutus on huomattavan negatiivinen.
Meillä on hyvin aggressiivinen ja lakkoherkkä ay-liike, joka sahaa omaa oksaansa. Lakkoja ja työnseisauksia on paljon enemmän kuin verrokkimaissa. Konkursseja tehdään ennätysmäärä, investointeja ei tehdä tai ne tehdään muihin maihin. Suomalaisiin yhtiöihin ei haluta sijoittaa, pörssikurssit laskevat, pääomia ja osaamista lähtee liikaa maasta. Suomi velkaantuu ja työllisyysluvut menevät huonoon suuntaa.
Eivät ole synnittömiä myöskään yritykset. On tehty virheitä ja huonoa liiketoimintaa. Kymmeniä kansainvälisiä sijoituksia ja hankkeita, joista on tehty miljarditappioita. Usein ylin johto on kuitenkin kuitannut jättitulospalkkiot. Valtioenemmistöisten yhtiöiden virheillä on melko suora yhteys myös julkiseen talouteen. Monessa yrityksessä myös oma pesä pitäisi siivota.
Johtavat tiedotusvälineet vastustavat päivästä päivään taloutta parantavia toimenpiteitä ja tukevat politiikkaa, joka on johtanut näihin talouslukuihin. Kun kuuntelee poliittisia keskusteluita tiedotusvälineissä ja mm. eduskunnassa, voi todeta, ettei mitään ole opittu.
Välttämättömiä ja riittävän vaikuttavia korjauksia ei voida tehdä. Missä viipyy esimerkiksi se euroon liittyessä luvattu sisäinen devalvaatio? Tätä johtopäätöstä tukevat myös tuoreet puolueiden kannatusmittaukset. Niissä näyttävät menestyvän puolueet, joille talouden realiteetit ovat vieraita. Valitettavasti sama meno näyttää siis jatkuvan, kunnes talouden pohja lopulta pettää. Oppi tulee sitten ”kantapään kautta”.
Juhani Viitala
Kauhava