Suomi on erittäin suuren muutoksen edessä, muutos joka on vain puolitoista vuotta edessäpäin. Kaikki puhuvat siitä, kaikki kirjoittavat siitä, mutta tiedetäänkö kuntakentällä todella mistä on kysymys.
Vuoden 2018 alussa valitaan uudentyyppinen maakuntavaltuusto, joka osaltaan valitsee maakuntahallituksen. Nämä elimet hoitavat maakuntatasolla suuren määrän asioita, joista kunnat vastaavat tänä päivänä.
Ehdottomasti suurin osa, sosiaali- ja terveydenhuolto, jota kunnat ovat pitäneet ehkä tärkeimpänä sektorinaan, siirtyy kokonaisuudessaan maakunnalle, joka osaltaan päättää, miten asiat käytännössä hoidetaan. Vaihtoehtoja on useita, omana toimintanaan, ulkoistettuna yksityispuolen toimijalle tai kolmannen sektorin palveluntuottajalle.
Ne, jotka ovat mukana poliittisessa päätöksenteossa tietävät, miten vaikea joku asia saattaa olla kuntatasolla, eli tilanteessa, jossa puidaan vain yhden kunnan asioita. Kuntayhtymässä, jossa joudutaan ottamaan kantaa monen kunnan asioihin, vaikeudet lisääntyvät. Voidaan vain kuvitella minkälaiset vaikeudet tulevat olemaan uudessa järjestelmässä, jossa joudutaan samassa järjestelmässä ottamaan kantaa sekä monen kunnan että monen eri sektorin asioihin käyttämällä yhteistä päätöksentekojärjestelmää.
On pakko miettiä huomattavasti laajempaa kokonaisuutta. Tehtävä ei tule olemaan helppo vaan vaikea. Seuraavan toimikauden maakuntatason päättäjiltä tullaan vaatimaan todella paljon. Entäs mitä sitten, kun sosiaali- ja terveydenhuolto, mutta myös moni muu asia siirtyy kunnalta pois, mitä kuntaan jää ja miten kunta toimii?
On erittäin tärkeää oppia mahdollisimman nopeasti pois vanhasta, koska tulevaisuuden kunta ei vastaa tämän päivän kuntaa. Mikäli pitkään mukana ollut päätöksentekijä ei onnistu nopeasti muuttamaan ajattelutapaansa, ongelmat vain lisääntyvät.
Esim. jokavuotinen riesa, kunnallisveron käsittely yksinkertaistuu, kun ei tarvitse miettiä, tuleeko verokatto vastaan vai ei. Alkuvaiheessa veroa voi tuntuvasti laskea, koska veron suurin aiheuttaja on siirtynyt toiselle tasolle.
Epäselväksi jää myös, miten maakuntatason päättäjä toimii päättäjänä myös kuntatasolla. Aktiivinen poliitikko haluaa varmasti kokeilla molempia, ainakin alussa. On tietenkin vaikea ennustaa tulevan maakuntavaltuuston kokoonpanoa, mutta suorilla vaaleilla koko maakunnan alueella valitussa elimessä valitun kotikunta voi merkitä paljon.
Esim. nykyisessä sairaanhoitopiirissä toimii ns. äänileikkuri, joka tarkoittaa, ettei Vaasa voi suurimpana kuntana täysin käyttää sille kuuluvaa äänivaltaa. Tulevaisuudessa äänileikkuria ei ole.
Mikäli kävisi niin, että keskuskaupungin edustus on vahva, jopa ylivahva, puolueet pyrkisivät tietenkin hoitamaan asiat siten, että hallituksessa ja muissa elimissä kuntien edustus on tasaisempi. Tämä seikka on tärkeä, koska taloudellinen tilanne tekee valtuustoista ilmeisesti palvelujen leikkaajan ja terveyskeskuspisteiden vähentäjän.
Elämme todella mielenkiintoisia aikoja. Vuonna 2020 olemme jo vähän viisaampia. Nauttikaamme nyt kesästä, sen jälkeen riittää taas tekemistä poliittisissa kuvioissa.
HANS FRANTZ