LUONTO-IKKUNA: Kunin retkipolku sijaitsee 15 kilometriä Vaasasta pohjoiseen. Vaasasta tultaessa käännytään oikealle, Kunin kylälle vievälle tielle. Pieni parkkipaikka ja opastaulu karttoineen sijaitsevat kylätien vasemmassa laidassa.
Polut ovat etupäässä helppokulkuisia ja kuivia, mutta sateella paikoin kallioinen maasto on liukasta.
Vaihtelevaa maastoa. Vassorfjärden sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä, joten 30–40 metrin korkeuserot merenpinnasta voivat tuntua aluksi suurilta. Kunin maastoon tutustumiseen tulisikin varata aikaa vähintään puoli päivää, jotta sen mielenkiintoiseen ja vaihtelevaan luontoon ehtisi kunnolla perehtyä. Kunin kallioilla liikkuu myös runsaasti kyitä, joten kumisaappaat ovat suositeltava retkivaruste.
Alueen korkokuva on vaihteleva, ja korkeimmat huiput ovat Kärmeskallio ja Merkkikallio. Nämä korkeat kohdat ovat olleet aikoinaan meren saaria ja luotoja.
Alueella aikoinaan vellonut meri on huuhdellut kallioilta pohjamoreenikerroksen pois. Raskas mannerjää taasen on raapinut kasvillisuudesta paljaisiin silokallioihin luode–kaakko-suuntaisia uria.
Paikoitellen erämaan tuntua. Valtapuuna alueen metsissä on mänty, ja metsät ovat enimmäkseen nuoria talousmetsiä. Muutamin paikoin louhikoissa ja kallioilla kasvaa pieniä, 100–300-vuotiaita männiköitä. Huono kasvupaikka tekee sen, ettei kitukasvuisen männyn korkeus ole juuri kymmentä metriä enempää.
Tavallisten varpujen, puolukan, kanervan ja variksenmarjan lisäksi kasvistoon kuuluvat muun muassa kallioimarre ja alvejuuri. Molemmat viihtyvät kivikkoisilla metsänrinteillä, ja kasveja on käytetty menneinä vuosikymmeninä lääkitykseen, kuten lapa- ja heisimatojen poistoon.
Saniaisista myös kotkansiipeä esiintyy alueella. Sitä löytyy ojien ja metsäteiden reunustoilta, vaikka se onkin etupäässä lehtojen kasvi.
Kosteimmissa paikoissa esiintyy myös vanhoja kuusikoita. Vaikka kuusikot ovat pienialaisia, tuovat naavat, käävät ja lahopökkelöt niille erämaista tuntua. Seinäsammalisissa kuusikoissa esiintyy kämmeköistä muun muassa valkolehdokkia ja maariankämmekkää.
Hyvinä myyrävuosina metsissä pesivät petolinnuista lapinpöllö, viirupöllö, hiirihaukka ja kanahaukka.
Kunin kylän peltojen reunamilla näkee usein myös tuulihaukkoja ja suopöllöjä tavallisten peltolintujen lisäksi.
Mielenkiintoinen kasvisto. Heti retkipolun alkupäässä sijaitsee pieni ja luonnontilainen Rågrindsträsket. Lampi on hyvää vauhtia soistumassa, ja sen rannat ovat luhtaiset ja upottavat. Lammen rannalla kallion päällä on penkki, jossa voi levätä rauhallisen metsän sylissä.
Rågrindsträsket, kuten muutama muukin alueen lampi, on kasvistollisesti mielenkiintoinen. Raatteen, vehkan, suopursun, karpalon ja kihokin lisäksi lammelta voi löytää harvinaisiakin kasveja, kuten lapinsaraa. Lapinsaran eteläraja kulkee Vaasan seudulla, ja sitä esiintyy Perämeren rannikon lisäksi nimensä mukaisesti Lapissa.
Paras aika tehdä retki Kunin luontoon on vapun molemmin puolin. Muuttolintujen päämuuttoreitti kulkee alueen yli, ja Kärmes- ja Merkkikallioiden laavuilta on erinomaiset edellytykset lintujen havainnointiin makkaranpaiston lomassa.
Jarmo Vacklin