Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu solidaarisuuden ja tasa-arvon perustalle. Sille, että jokainen meistä saa tarvitsemansa terveydenhoidon ja palvelut varallisuudestaan riippumatta. Viime vuosina tämä perusta on alkanut murentumaan, kun julkinen sektori on kohdannut mittavia säästöpaineita ja resurssipulaa. Raha ratkaisee yhä enemmän ja vain euroilla tuntuu olevan merkitystä. Erityisesti terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa tämä näkyy yhä selvemmin.
Terveydenhuollon resurssipulaa on yritetty paikata yksityistämisellä ja tehostamisella, mutta samalla on unohdettu se tärkein: ihminen. Hoitohenkilökunnan jaksaminen on äärirajoilla, potilaat voivat joutua odottamaan viikkoja hoitoon pääsyä, ja monien peruspalvelujen asiakasmaksuja on korotettu. Samaan aikaan yksityiset terveyspalvelut kukoistavat, ja maksukykyiset saavat hoitoa nopeasti. Lisäksi heitä tuetaan korotetuilla Kela-korvauksilla. Tämä suuntaus ei ole oikeudenmukaista eikä kestävä ratkaisu ja se uhkaa paitsi palvelujen laatua, myös niiden saavutettavuutta. Tästä kärsivät eniten he, jotka eniten apua tarvitsevat.
Hyvinvointivaltion arvo mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Sosiaalidemokraattinen puolue (SDP) on perinteisesti puolustanut hyvinvointivaltion periaatteita ja vaatinut julkisten palvelujen turvaamista kaikille. Nyt tarvitaan entistä enemmän rohkeita päätöksiä, jotta terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut eivät muutu vain maksukykyisten etuoikeudeksi. Nyt jos koskaan tarvitaan päättäjiä, jotka uskaltavat panostaa julkisiin palveluihin ja henkilöstön hyvinvointiin.
Tulevissa hyvinvointialueen vaaleissa, on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisilla arvoilla päätökset palveluverkosta, palveluiden laadusta ja henkilöstön työhyvinvoinnista tehdään. On aika palauttaa inhimillisyys päätöksentekoon ja varmistaa, että terveydenhuollon ja sosiaalipalvelut tuottavat arvostettu ja hyvinvoiva henkilöstö ja ne ovat kaikkien saatavilla – ei vain niiden, joilla on siihen varaa.
Niina Behm (sd.)
Seinäjoki