Viittaan aluksi kahteen Runebergin runoon. Sven Dufva ja Wilhelm von Schwerin. Sitä ennen kirjoitan tube-havaintoni, jonka mukaan ulkomaiset videoiden tekijät vaikuttaisivat etsivän Suomesta sekä onnellisuutta että sydäntä.
Itse karsastan onnellisuutta. Onnellisuus viittaa jonkinlaiseen todellisuudentajun vajeeseen. Ikään kuin huolet olisivat kadonneet. Tyyppi hymyilee koko ajan onnellisena.
Sotamies Dufva taistelee sodassa vimmaisesti ylivoimaa vastaan. Hän ei anna periksi. Kenraali Sandels katsoo sotamiehen ruumista ja toteaa luodin tietäneen paikkansa.
Se ei osunut huonoon päähän heikonlaisine älyineen vaan luoti osui sydämeen, joka oli paikallaan.
Runossa Wilhelm von Schwerin kerrotaan, että ”sydän ompi se, ei käsivarsi, joka voimia kasvattaa.” Dufvan tavoin luutnantti von Schwerin antaa kaikkensa.
Mitä on tämä sydän? Elämme älyn ja tekoälyn aikakautta.
Onko niin, että ilman sydäntä Suomeen ei koskaan enää saada suurta suomalaista mieskestävyysjuoksijaa?
Huolto pelaa. Ei puutu harjoitusmahdollisuuksia mutta puuttuu mainittu sydän.
Sydän on se, joka ei innostumisessaan katso sivuilleen. Se ei kysele miten siihen suhtaudutaan. Ei välitä outoiluista.
Tehdä jotakin koko sydämellään.
Nuori hyväkuntoinen ihminen hieman reipastelee yleisurheilun parissa. Mutta hän ei mene sydämen alueelle.
Kirjoitan tietenkin heistä, joilla on toiminta-alueen vaatimat perusedellytykset. Vapauden puitteissa on oikeus tehdä sitäkin, mistä puuttuvat edellytykset. Jokainen saa pitää viulua käsissään.
Olen erittäin kiinnostunut sotiemme ajan kaukopartiotoiminnasta. Syntyy johtopäätös, että kaukopartiomieheltä vaadittiin erilaisten taitojen lisäksi sopivaa luonnetta, johon täytyi kuulua mukaan sydän.
Hyvä sotilas plus hyvä urheilija plus hyvä metsämies oli yhtä kuin hyvä kaukopartiomies.
Suomi on tänään sydänsairauden vallassa. Eri suunnissa puuttuu sydäntä. Ehkä on paljonkin penseyttä ja varovaisuutta. Ei heittäytymistä.
Talvisodassa ja jatkosodassa menestyttiin siksi, koska löytyi sydäntä. Mutta me emme voi elää jatkuvasti peruutuspeiliin tuijottaen ja on aika kamahduttavaa, jos ulkomaalaiset tulkitsevat nykypäiväämme tutkimalla Suomen peruutuspeiliä.
Jari Ranta
Vaasa