”Kui paljo sul sitä massii on? Kui paljo pankkii on?” Mautonta, ei sovi tässä taloustilanteessa puhua varallisuudesta. Näin kansa naulasi rahasta rallattavien räppäreiden Uuden Musiikin Kilpailun väliaikaesityksen arkkuun, vetäisi painot ympärille ja viskasi avantoon.
Suomessa ei rahasta sovi puhua, ellei etunimi ole Björn ja sukunimi Wahlroos. Rahasta on totuttu olemaan hiljaa – ja sama hiljaisuus on pitkään näkynyt myös siinä, miten suomalaiset suhtautuvat sijoittamiseen.
Pidättyväisyydestä kertoo se, että peräti kolmasosa suomalaisista kertoo välttelevänsä aihetta jopa läheistensä kanssa. Tosiasia on, että tämän päivän nuorilla voi olla varsin laihat vanhuusvuodet ilman omia säästöjä ja sijoituksia. Jos talouden perusasioita ei opi nuorena, niitä ei välttämättä opi myöhemminkään. Siksi talousosaaminen ei ole vain yksilön asia – se on myös yhteiskunnan etu. Rahasta olisi todellakin syytä alkaa puhua.
Olemme vuosikymmenet jemmanneet ropomme inflaation syötäviksi patjan alle tai pankkitilille. Suomalaisilla on ollut maine varovaisena rahakansana. Rahaa säästetään, mutta sitä ei osata laittaa töihin. Tänään suomalaisilla on finanssivarallisuutta enemmän kuin koskaan: yli 230 miljardia euroa. Mutta jopa puolet siitä on talletuksissa, ja niistäkin valtaosa käyttötileillä.
Olemme enemmän ajatelleet, että raha on turvassa, kun se pysyy paikallaan. Selvästikään korkoa korolle -periaate ei ole iskostunut pulpetista päähän asti. Pelkkä tilillä makaava raha ei pitkällä aikavälillä tee palvelusta omistajalleen. Inflaatio syö ostovoimaa, ja matalat talletuskorot tarkoittavat sitä, että säästöt kuihtuvat eivätkä kasva.
Vasta viime aikoina ihan tavalliset suomalaiset ovat löytäneet sijoittamisen. Kun sukanvarsi päästää paperitoukat läpi, olemme ymmärtäneet hakea vaihtoehtoja. Ja se on hyvä asia. Euroclearin mukaan osakesijoittajien määrä on noussut yli miljoonaan suomalaiseen. Kun mukaan lasketaan myös rahastosäästäjät, on suomalaisia sijoittajia jo yli kaksi miljoonaa.
Myös sijoittajien profiili on moninaistunut nuorten aikuisten löytäessä osakesäästämisen. Tilejä avataan entistä enemmän myös alaikäisille ja osakeomistamisen sukupuolierot kaventuvat. Tästä kertoo se, että niin osakesäästötilien määrä kuin omistusten arvo jakautuu lähes tasan tyttöjen ja poikien kesken. Tämä luo perustaa tulevaisuudelle, jossa sukupuolten välinen varallisuusero kapenee entisestään. Omistamisjuudesta on tulossa aidosti yhteinen asia.
Tämä on tärkeää, sillä omistamisen kulttuurin vahvistuminen vaikuttaa laajemmin koko yhteiskuntaan. Yritykset tarvitsevat pääomaa kasvaakseen, investoidakseen ja työllistääkseen. Kun kotitaloudet sijoittavat, ne ovat mukana rahoittamassa juuri tätä kasvua. Kansantaloudelle se merkitsee kilpailukykyä ja kestävää kehitystä.
Sukanvarsi oli aikanaan järkevä ratkaisu maailmassa, jossa vaihtoehtoja oli vähän ja epävarmuus suurta. Nykyisessä taloudessa se ei enää riitä. Rahalla on mahdollisuus tehdä muutakin kuin odottaa. Parhaimmillaan se voi tehdä työtä niin omistajansa kuin koko kansantalouden hyväksi.