Kun kommunikaatio muiden kanssa ei toimi, väärinkäsitykset lisääntyvät – ja joskus myös väkivalta. Monella nuorella vangilla on diagnosoimaton kehityksellinen kielihäiriö, johon voi saada apua puheterapiakuntoutuksella.
– Kielellisten taitojen vahvistuminen lisää osallisuutta ja mahdollisuuksia hakeutua koulutukseen ja työelämään. Se voi jopa edesauttaa rikoskierteestä irrottautumista, sanoo vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Seija Pekkala Helsingin yliopistosta.
Nuorten rikollisuuden riskitekijöinä nähdään usein lapsuuskodin sosioekonominen tausta, psyykkiset sekä neuropsykiatriset häiriöt ja päihteiden käyttö. Puheenaiheeksi nousevat harvemmin kielelliset vaikeudet.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan 20–64 prosentilla nuorista rikoksentekijöistä on kehityksellinen kielihäiriö. Muilla samanikäisillä nuorilla vastaava luku on noin seitsemän prosenttia.
Kehityksellinen kielihäiriö voi näkyä esimerkiksi heikkona sanavarastona, puutteellisina kerrontataitoina, ymmärtämisvaikeuksina sekä ongelmina lukemisessa ja kirjoittamisessa. Se vaikeuttaa nuorten kommunikointia ja opiskelua, voi johtaa syrjäytymiseen ja altistaa rikollisuudelle.
Kehityksellistä kielihäiriötä on aiemmin kutsuttu dysfasiaksi ja kielelliseksi erityisvaikeudeksi.
"Suomessa tullaan jäljessä"
Suomessa puheterapiaa ei Pekkalan mukaan saa rikosseuraamusprosessin aikana, eikä vankiloissa ole käytäntöjä sen järjestämiseksi.
– Meillä tullaan 10–15 vuotta jäljessä verrattuna Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Isoon-Britanniaan.
Nyt puheterapiaa ollaan tuomassa myös Suomen vankiloihin. Pekkala on projektipäällikkö uudessa NuorVOKK-hankkeessa. Siinä selvitetään nuorten vankien kielellisten vaikeuksien yleisyyttä ja laatua. Lisäksi luodaan kuntoutuspolkuja heidän kielellisten ja kommunikaatiotaitojensa parantamiseksi.
Tavoitteena on juurruttaa puheterapia osaksi vankiterveydenhuoltoa.
Hankkeessa tuotetaan myös verkkokoulutusohjelma kielellisistä vaikeuksista ja tukitoimista.
Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaan hankkeeseen vuosina 2024–2027 osallistuvat Helsingin yliopiston logopedian osasto, Kansallinen Neurokeskus, Helsinki Brain & Mind ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. Mukana ovat Rikosseuraamuslaitos sekä vankiloita Uudeltamaalta ja Kanta-Hämeestä.
Kuntoutus auttaa eteenpäin
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että puheterapia voi parantaa nuorten kielellisiä taitoja ja edesauttaa katkaisemaan rikoskierteen.
Pekkalan mukaan kuntoutus on erittäin tärkeää. Kun nuoren kielelliset ja kommunikaatiotaidot paranevat, hän hyötyy enemmän esimerkiksi vankilan päihdekuntoutuksesta, joka perustuu keskusteluun.
– Siinä voidaan käyttää oudompia termejä, vertauskuvia ja abstraktia kieltä. Näillä nuorilla on usein vaikeuksia keskustelun seuraamisessa sekä tulkintojen ja johtopäätösten tekemisessä. Jos kehitykselliseen kielihäiriöön saa apua, kuntoutuksesta tulee tehokkaampaa, eikä se mene hukkaan.
Myös nuorten itsetunto kommunikoijina kohentuu.
– Heidän on helpompi jatkaa kesken jääneitä opintoja, päästä jatkokoulutukseen tai työllistyä rangaistusajan jälkeen.
Eroon väärinkäsityksistä
Hankkeessa mukana oleva puheterapeutti on jo kiertänyt vankiloissa arvioimassa nuoria ja tarjoamassa kuntoutusta.
Palaute on ollut myönteistä. Nuoret rikoksentekijät ovat olleet kiinnostuneita omista kielellisistä taidoistaan ja motivoituneita osallistumaan puheterapiaan.
– He ovat olleet innostuneita harjoittelemaan käytännön elämään liittyviä asioita, kuten aakkostamista, matematiikan ja suomen kielen käsitteitä sekä keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja. Moni on itse ehdottanut asioita, joita haluaisi harjoitella, Seija Pekkala kertoo.
Tavoitteena on, että nuoret oppivat ilmaisemaan itseään täsmällisemmin ja välttämään väärinkäsityksiä.
– Väärinkäsitykset ovat tälle ryhmälle melko tavallisia. Ja kun sanat loppuvat, alkavat nyrkit heilua.
Opettelua siviilielämään
Rikosseuraamusalan kokemusasiantuntija ja kouluttaja Tepi Salo kertoo, että hän on tavannut lukutaidottomia ihmisiä vain vankiloissa. Lukemisharrastus on muutenkin saattanut olla monella vähäistä.
– Vankilassa toisaalta moni alkaa lukemaan kirjoja, kun muutakaan tekemistä ei ole.
Salo kouluttaa rikos- ja päihdetaustaisia henkilöitä kokemusasiantuntijoiksi Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hän on itse käynyt saman koulutukseen ja opiskelee nyt työn ohessa sosionomiksi.
– Koulutuksen osallistujat kyllä tunnistavat kielihäiriöihin liittyviä ongelmia. Sen huomaa myös kirjallisissa tehtävissä. Kirjoitustehtävät kohtaavat usein vastustusta, jos ei ole kokemusta tekstin tuottamisesta tai luetun referoimisessa.
Salon kokemuksen mukaan kaikki kuitenkin selviävät tehtävistä, jos on halua yrittää ja siihen saa tukea.
Rikollisuudesta irtautuvan ensimmäisiä tehtäviä voi olla yleiskielen opettelu uudestaan.
– Rikos- ja päihdemaailmassa käytetään usein alakulttuurisävytteistä puhekieltä slangisanoineen. Koulutuksissa näkee, miten opiskelijat alkavat pikkuhiljaa reflektoida sanavalintojaan. Poliisi ei enää ole "kyttä" eikä vanginvartija "pamppu".
Jos siviilielämässä puhuu erilaista kieltä tai käyttäytyy toisin kuin muut, seurauksena voi Salon mukaan olla syrjäytyneisyyden kokemus. Se puolestaan haittaa kiinnittymistä yhteiskuntaan.
Asiantuntija: Puheterapia lopetetaan liian varhain
Puheterapia kehityksellisestä kielihäiriöstä kärsiville lapsille lopetetaan asiantuntijan mukaan liian varhain, useimmiten koulun alkaessa.
Lasten kuntouttamista ei pidä sälyttää kouluille, korostaa Seija Pekkala.
– Vastuuta ei tulisi siirtää terveydenhuollosta koulun pedagogisesti koulutetulle henkilöstölle, jolla ei ole asiantuntemusta ottaa huomioon kehitykselliseen kielihäiriöön liittyviä logopedisia haasteita.
Pekkalan mukaan puheterapiaa saa noin 7-vuotiaaksi asti. Vaikeimmissa tapauksissa puheterapia voi jatkua korkeintaan pari vuotta sen jälkeen.
Jos puheterapia lopetetaan liian varhain, lapsi tai nuori ei välttämättä pärjää koulussa, kun kielelliset vaatimukset kasvavat.
Kehityksellinen kielihäiriö ei suoraan aiheuta nuoren ajautumista syrjäytymiseen ja rikollisuuteen, mutta nämä asiat voivat olla yhteydessä toisiinsa.
– Kaikki nuoret, joilla on kehityksellinen kielihäiriö, tarvitsevat puheterapiaa oppimisen tueksi. Eivät vain ne, joilla on rikostaustaa.
Erilaisia suosituksia
Pekkala kertoo, että linjaus puheterapian rajoittamisesta pieniin lapsiin pohjautuu Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen vuonna 2015 laatimiin kuntoutussuosituksiin.
Suositusten tavoitteena oli yhdenmukaistaa kuntoutuskäytännöt valtakunnallisesti. Ne eivät hänen mukaansa perustu Duodecimin Käypä hoito -suositusten tavoin laajoihin kirjallisuushakuihin ja tutkimusnäyttöön, vaan yleisiin linjauksiin eri puolilta Suomea ja kirjallisuusviitteisiin.
– Myös vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta vastaava Kansaneläkelaitos (Kela) näyttää määrittävän kehitykselliseen kielihäiriöön tarvittavan puheterapian määrän ja keston kyseisen linjauksen mukaisesti.
Pekkala kertoo, että Käypä hoito -suosituksen mukaan puheterapia on kuitenkin tarpeen nuoruusikään asti niille, joilla on kehityksellinen kielihäiriö.
Hän viittaa myös Puheterapeuttiliiton suosituksiin, joiden mukaan iän karttuminen ei puolla puheterapian lopettamista, jos toimintarajoite on edelleen olemassa ja kuntoutuspotentiaalia on.