Kun oikea pari löytyy, kuvat alkavat kes­kus­tel­la – Va­lo­ku­va­gal­le­ria Ibik­ses­sä on esillä jä­sen­ten vuo­si­näyt­te­ly

Laihian Kuuttoneva. Kuva on värikuva, vaikka marraskuun harmaassa päivässä oli niin vähän värejä, että kuva näyttää mustavalkokuvalta. Suolla kasvavat korkeat sarat ovat painuneet kasaan. Kasojen muodoissa voi nähdä aallot, kuin meressä, tai ne voivat näyttää satuhahmojen pesiltä.

Kuva: Pekka Hippi

Valokuvagalleria Ibiksessä Vaasan kaupungintalon katutasossa avautui itsenäisyyspäivänä vuoden viimeinen näyttely, jossa on esillä seitsemän valokuvaajan töitä.

Kaikki kuvaajat, Camilla Andersson, Gunilla Boucht, Johan Geisor, Mia Gull, Bengt Henriksson, Pekka Hippi ja Esa Siltaloppi asuvat Vaasassa, Mustasaaressa tai lähiseudulla.

Kaikki valokuvat näyttelyssä eivät kuitenkaan ole lähiseudulta.

Jäsennäyttelyksi nimettyyn näyttelyyn saivat Ibiksen jäsenet tuoda ehdolle 1–6 omaa työtään. Seitsemän kuvaajaa vastasi kutsuun, ja heiltä kertyi kaikkiaan 27 työtä, joista 25 pääsi salin seinille.

Mot framtiden. Sorsalintu ui tyynellä Bodvattnetilla. Illan voimakas vastavalo teki kuvaan hienot, pienet pallot.

Kuva: Johan Geisor

Maisemia läheltä

Johan Geisorilta on näyttelyssä esillä kolme mustavalkoista työtä.

Kahdessa kuvassa on kukkia ja muita kasveja, mutta kolmannessa ui yksinäinen sorsalintu.

– Kuvasin sen Mustasaaren Björköbyssä muutama vuosi sitten. Ystävälläni on venevaja Bodvattnetin rannalla. Teimme venevajaan kuvauspiilon, josta linnut eivät huomanneet meitä. Otin kuvan yksinäisestä sorsasta ja annoin kuvalle nimen Mot framtiden eli Kohti tulevaisuutta. Se oli nuori lintu, ajattelin, että nuoret uivat kohti tulevaisuutta, Geisor kuvailee.

Pekka Hipiltä on esillä kuusi kuvaa, joista Laihian Kuuttoneva -teoksessa on maaginen tunnelma.

– Otin kuvan muutama vuosi sitten marraskuussa. Päivä oli harmaa, mutta juuri tuolla sarasuolla oli omituinen valo, josta tuli tunnelmaa tähän kuvaan. Suolla kasvavat korkeat sarat olivat painuneet kasoiksi, ja niissä oli kuurasilaus. Näin niissä aaltojen muodon, kuin meressä. Tykkään ylipäätään kuvata maisemia, Hippi sanoo.

Mystery woman in Cuba. Piiputtelusta nauttiva nainen on kuvattu kadulla Havannassa, Kuubassa. Siellä kuvaaminen on hankalaa kaikkialla valvovien poliisien takia. Kuva on otettu kaukaa pitkällä putkella. Naisen kasvoissa näkyy koko eletty elämä.

Kuva: Esa Siltaloppi

Kuvia maailmanmatkoilta

Värikkäistä Vaasa-kuvistaan tunnettu Esa Siltaloppi on tällä kertaa tuonut näyttelyyn jotain aivan muuta.

Esillä on mustavalkoisia kuvia hänen maailmanmatkoiltaan, muun muassa Kuubasta, Thaimaasta ja Kambodzhasta.

Lähikuva piippua polttavasta naisesta on otettu kadulla salaa, pitkällä putkella. Siltaloppi oli seikkailuillaan Havannassa.

– Siellä oli vaikea kuvata kameralla, kun valvovia miliisejä ja poliiseja oli kaikkialla.

Myös esimerkiksi koko näyttelyn suurikokoisin kuva on Siltalopin otos suutelevasta pariskunnasta Fuengirolassa, Espanjassa.

– Se näky vain tuli vastaan, se oli otettava parissa sekunnissa. Se on hetken kuva, en ole asetellut siinä mitään. Mutta siinä on kaikki. Olen vuosikymmeniä harjoitellut kuvausnopeuttani, joten kuva onnistui. Lopputulos on kuin jostain elokuvasta.

Dialogia ja dynamiikkaa

Näyttelyn kuratoi eli työt valitsi ja ripustuksen teki naapurisalin eli Vaasan taiteilijaseuran toimintakoordinaattori Elena Nostorova.

Nestorova on tehnyt ilmavan ripustuksen, jossa hän on etsinyt kuvista keskustelupareja. Kenenkään valokuvaajan kaikki työt eivät ole esillä yhdessä ryhmässä, vaan kuvia on sekoitettu sopivan dialogin virittämiseksi.

– En halunnut tietää mitään kuvaajista enkä kuvien taustoista, kun valitsin niitä näyttelyyn. Halusin, että kukin kuva puhuu puolestaan, Nestorova kuvailee.

Kuvia parittaessaan ja ryhmitellessään hän huomasi, että jotkut työt saattoivat ”vaimentaa” vierustoverinsa.

– Mutta kun kuvalle löysi sopivan parin, niiden välille tuli dynamiikkaa, ja ne alkoivat keskustella keskenään.