”Kun hevoset nai...” Tuntemattomassa tämä kommentti jatkui jotenkin niin, ”että tanner tömisee ja aitaa kaatuu”. Tarkoituksena oli kertoa, että suurten rymytessä voivat pienet jäädä jalkoihin.
Mitenkö tämä nykyaikaan liittyy?
USA on pian vuosisadan tottunut olemaan tunkion kunkku, eikä hevin siitä asemasta luovu. Entinen haastaja Neuvostoliitto ei nyky-Venäjänä ole kunnon haastaja, mutta Kiina on. En ole varma, riittääkö erään liikemiehen äly globaalin tilanteen ymmärtämiseen, mutta saattaa hänen hovissaan olla joku hereillä.
Ilmiselvästi on meneillään ja tulossa suuri mullistus, johon maailman johtovaltion on pakko varautua. Seuraavassa lueteltakoon joitakin päätelmiä, jotka selittävät viime aikojen yllätyksiä.
1. Zelenskyi sankarista roistoksi. Donald Trump on luvannut kätilöidä rauhan Ukrainaan päivissä. Älytön lupaus voisi viedä kasvot eli uskottavuuden. Kun mahdoton on selvinnyt keskustelussa Putinin kanssa, on sukat jotenkin saatava oven välistä. Joku muu on saatava syntipukiksi, ja siihen sovitettakoon ”sotimishaluinen” Zelenskyi. Tähän tarvittiin amatöörinäyttelijöiden tosi-tv ”pyhässä ovaalihuoneessa”. Zelenskyyn kohdistettu simputus alkoi jo hänen asustaan ivailusta. Ei haittaa vaikka yleisesti tiedetään sankaripresidentin asun syy, eikä se, että samassa pyhäkössä Elon Musk hilluu lippalakissa ja T-paidassa.
2. Sopimus Ukrainan mineraaleista. Trumpin diiliä pitää kutsua lähinnä ruumiin ryöstöksi. Hänhän vaatii suunnattomia rikkauksia korvaukseksi avusta, jota edellinen presidentti sekä köyhemmät jakavat lahjana. Ongelmana ei näytä olevan edes se, että kaupan kohde on pääasiassa Venäjän valtaamilla alueilla. Pääteltävissä on, että Trump pitää Ukrainaa jo menetettynä ja siten tarvitsee kansainvälisoikeudellisesti uhrin suostumuksen ryöstölle. Venäjä toki mielellää myy toisen omaisuutta. Mutta jos pääsee Trumpin pään sisään, saattaa ymmärtää mistä hätä harvinaisten maametallien perään johtuu. Aloittamalla sodan rangaistustulleilla Trump ampui omaan jalkaansa. Kiinahan vastasi täsmäiskulla korottamalla USA:lle elintärkeiden mineraalien tulleja. Amerikan autoteollisuus ja laajemmin koko piilaakso saa näin vakavan iskun. Tästä syystä näitä luonnonvaroja on saatava äkkiä muualta. Joku keksikin koplata yhteen Ukrainan taistelun ja sen tukemisen korvaukseksi nämä mineraalit. Meidän oikeuskäsityksessämme ahdingon hyväksikäyttö on vastenmielisen rikollista. Trumpin hallinnolla ei omaatuntoa liiksa ole.
3. Äkkiä kotiin! Joku on taatusti kertonut, kuinka vaikea Kiina on diilikaverina. Sen tavoitehan on riistää johtoasema USA:lta viimeistään 2050. Eurooppa onkin jätettävä omilleen. On totta, että jenkeillä ei ole mikään pakko enää tukea Eurooppaa, joka uhkaa olla heitä vauraampi. Jos jotakin hyvää haluaa nähdä, olkoon se EU:n pakko kasvaa aikuiseksi ja alkaa aidosti puhaltaa yhteen hiileen sen sijaan, että kilpaillaan siitä kuka eniten lypsää yhteisestä potista. Tiivistäen: USA tarvitsee kaikki reurssit pärjätäkseen Kiinalle. Eurooppa jääköön Venäjän käsiin, kun eivät edes ymmärrä ostaa riittävästi Tesloja!
4. Entä nyt? Urheilussa sanotaan, ettei tule tulosta ilman kipua (no gain, no pain). Teoriassa ei pitäisi olla hätää. Euroopalla ja Euro-Natolla ilman USA:takin on moninkertainen ylivoima Venäjään niin väkiluvussa, varallisuudessa kuin teknisessä ylivoimassakin. Tarvitsee vain herätä ”ikuisen rauhantilan” unesta. Voitaisiin aloittaa vaikka olemassa olevan arsenaalin käyttökuntoon saattamisesta. Venäjän naapuruus on auttanut Suomea ylläpitämään valmiutta vähin varoin. Nyt samasta syystä me olemme muuttumassa Euroopan johtovaltioksi räjähdysaineiden ja ampumatarvikkeiden sekä panssariajoneuvojen ja jalkaväkiasiden osalta. Meillä on nykytilanteessa kanttia komentaa ”selustan maille” - seuratkaa, muuten teillekin ottaa kipiää. Brittityylisest sanoen: Saattaa olla hivenen haasteellista saada maat Atlantin rannalta oivaltamaan, että itärajan talkoisiin olisi edullista yhtyä. Kas siinäpä pulma!
Kalle Lanamäki
Vaasa