Yrittäjät ovat oma ihmislajinsa. Tämän todistaa tällä kertaa Maria Saarenpää, joka luotsaa puolisonsa Mikan kanssa Saarenpää Oy:tä. Monet tuntevat firman nimellä IKH, sillä suurimman tavarantoimittajan nimi komeilee Seinäjoen Päivölässä sijaitsevan myymälän ulkoseinällä.
Saarenpäät ovat nyt hieman yli nelikymppisiä. Perheyritys täytti hiljattain 20 vuotta. Vuosiin mahtuu paljon.
Yrittäjien päivissä tunteja tuntuu olevan tuplasti enemmän kuin muilla. Saarenpäät esimerkiksi ovat reilun parinkymmenen vuoden aikana saanet viisi lasta, suorittaneet ammattikorkeakoulututkinnot sekä avanneet yritykselleen kolme toimipistettä.
Lapuan myymälä avautui vuonna 2004 ja Alajärvi vuonna 2011. Seinäjoen kauppa avasi ovensa kolme vuotta sitten. Yritys työllistää reilut parikymmentä henkeä.
Saarenpäät asuvat Lapualla.
– Teemme taustalla päivittäin Mikan kanssa kiireellisimpiä työtehtäviä. Illalla saatamme viedä esimerkiksi tavaroita kaupasta toiseen ja ja hoidamme yrityksen muita asioita. Yrittäjän on vaikea erottaa työ- ja vapaa-aikaa. Kyseessä on pikemminkin elämäntapa, Maria Saarenpää selvittää.
Hän kertoo pariskunnan yrittäjätaipaleesta yksin, sillä puoliso on työmatkalla Ruotsissa. Ulkomaanreissuja kertyy vuodessa puolenkymmentä.
Osa lapsikatraasta on paikalla. Emil Saarenpää, 20, saattaisi olla myymälässä muutenkin, sillä hän työskentelee perheyrityksessä opiskelujen ohessa.
– Jos nyt pitäisi päättää tuleeko minusta isona yrittäjä, niin vastaisin kyllä. Yrittäjägeeni siirtyy näköjään sukupolvelta toiselle.
Päiväunet pahvilaatikossa
23-vuotiasta Annia lukuun ottamatta Saarenpäiden lapset ovat hengittäneet yritysilmapiiriä vauvasta saakka. Jokainen on nukkunut varastossa pahvilaatikossa, kun äiti on välillä käynyt kaupalla.
Takatiloissa on myös imetetty ja vaihdettu vaippoja. Uuteen myymälään on aina tehty ensimmäisenä leikkihuone jälkikasvulle.
– Lapsi on lahja. Ne tulevat, kun ovat tullakseen. Nyt meidän lapset ovat jo isoja, ja me olemme edelleen aika nuoria, Saarenpää pohtii.
Kasvettuaan lapset ovat autelleet kaupassa taitojensa mukaan.
– Kun laskut vielä tulostettiin käsin, jälkikasvu laittoi ne kirjekuoriin liukuhihnasysteemillä. Yksi repäisi kuoresta tarran, toinen laittoi laskun sisään ja kolmas sulki kuoren, Saarenpää kertoo.
Samassa Ellen, 15, muistaa prinsessamopon, jolla hän ajeli myymälöiden pitkiä käytäviä. Kauppaleikit kuuluivat tietenkin asiaan. Pimeäpiilo taskulamppujen valossa tyhjässä kaupassa on myös jäänyt mieleen.
– Joskus puimme työvaatteet ylle ja menimme mannekiineiksi ikkunalle. Ohikulkijat hämmästyivät, kun mallinukke alkoi liikkua, Ellen ja Emil kertovat suut hymyssä.
– Tuota en ole tiennytkään! Maria Saarenpää kommentoi yllättyneenä.
Elämä ei ole koskaan valmis
Yrittäjäperheen ruuhkavuosien vauhti kuulostaa hurjalta. Kiirettä on pitänyt, mutta se ei ole haitannut.
– Emme ole koskaan ajatelleet, että elämän pitäisi olla valmis ennen lasten saamista. Että pitäisi olla koulut käytynä sekä talo ja farmariauto ostettuna. Perheen ja yrittämisen yhdistäminen ei toki olisi onnistunut, jos haluaisin putsata kylppärin kaakeleiden saumoja hammasharjalla.
Miten suurperheen äiti jaksaa hoitaa kaiken?
– Sitä mekin olemme ihmetelleet, Ellen toteaa.
– Jos kauppoja ei olisi, äiti ehtisi olemaan enemmän kotona, pohtii perheen kuopus, kahdeksan vuoden ikäinen Elli.
Maria Saarenpään omaa aikaa ovat aamut. Herätyskello soi jo viideltä. Pelkäksi kahvin juomiseksi ja ikkunasta katseluksi homma ei silti mene.
– Kun muut vielä nukkuvat, ehdin tehdä hetken kotitöitä ja hoitaa verkkokauppaa. Mikään yli-ihminen en ole. Jos on monta projektia menossa yhtä aikaa, väsymys iskee minuunkin. Silloin menen nukkumaan todella aikaisin ja nukun pidemmät yöunet, Maria Saarenpää kertoo.