Syksy merkitsee aina uusia alkuja. Meilläkin on luvassa monta uutta siirtymistä. Esikoiseni aloittaa koulutien ja kuopukseni siirtyy ryhmäperhepäivähoidosta päiväkodin puolelle.
Kun ajattelen pian neljävuotiasta, joka nyt aloittaa päiväkodissa, jännittää vähän. Hän on kyllä toimelias, pukee ja syö itse, ainakin niin halutessaan. Kun kuvittelen heitä kahdeksan, alkaa jo huimata. Seitsemänkin kuopukseni kaltaista vilkasta nelivuotiasta on paljon yhtä aikuista kohti, mutta nyt maan hallitus aikoo kasvattaa päiväkotiryhmien kokoa sallimalla yhtä aikuista kohti kahdeksan yli kolmevuotiasta lasta. Yhdenkin lapsen lisäys tarkoittaa vähemmän huomiota, syliä ja aikaa lasta kohti. Se tarkoittaa myös enemmän mielipahaa, niin lapsille kuin aikuisillekin.
Päiväkotien todellisuudessa aikuisten määrä ei ole ollenkaan aina se mitä pitäisi. Tilapäiset poikkeukset sallitaan ja niitähän on. Sairaslomat, vuosilomat ja säästövapaat kasvattavat kaikki lasten määrää aikuisia kohti. Toimintaa pitää myös suunnitella, jälkiä siivota ja vanhempia tavata. Sitten on vielä osan päivää hoidossa olevat, jotka kaikki samaan aikaan paikalla ollessaan eivät kuitenkaan edellytä lisää aikuisia. Näiden lasten määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan, kun subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan osin puolipäiväiseksi. Osapäivähoidossa lapsia saa olla yhtä hoitajaa kohti jopa kolmetoista. Siis niitä vasta pukemaan ja syömään opettelevia.
Laadukas päivähoito on edellytys sille, että äidit voivat osallistua työelämään ja siksi laadukkaalla päivähoidolla on iso merkitys myös tasa-arvolle. Jos päivähoito muuttuu vain lasten säilytyspaikaksi, on selvää, että vanhemmat eivät halua lapsiaan sinne viedä. Ja silloin jäävät naiset kotiin. Koska Suomessa nyt vain on tapana, että äidit jäävät kotiin lasten kanssa. Tilastot osoittavat, että naiset käyttävät 94 % perhevapaista. Sitä vastaan on vaikea väittää, että kyllä isätkin osallistuvat.
Nyt tehdyt uudistukset ryhmäkokojen kasvattamisesta, esikoululaisten hoidon järjestämisestä ja subjektiivisen hoidon rajaamisesta ovat myös kovasti ristiriidassa uuden varhaiskasvatuslain kanssa. Sen mukaan jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Lapset eivät kuitenkaan näitä lausuntoja lue. Heille on merkitystä sillä, mitä päivän aikana tapahtuu. Onko joku selvittelemässä riitoja, auttamassa kenkää jalkaan, lukemassa satua. Nämä kaikki ovat nyt vaarassa.
Henna Rantasaari Kaupunginvaltuutettu (vih.)