Elokuusta 2027 alkaen esitetään lakkautettavaksi Seinäjoella seuraavat koulut: Ylistaron lukio, Alaviitalan koulu Peräseinäjoella, Toukolanpuiston koulu Kasperissa ja Kouran koulu Nurmossa. Peräseinäjoen oma lukio on jo hiljennetty.
Liitoskunnilta on jo viety paljon: ensin lukiot, nyt halutaan vielä viimeiset alakoulut. Miksi juuri reuna-alueilta, joissa väestökato on jo kovaa? Samalla kaupunki julistaa, että Seinäjoella on ”Suomen elinvoimaisin maaseutu?” Elinvoima ei synny tyhjiössä varsinkaan siten, että perheiltä viedään tosiasiallisesti edellytyksiä asua taajaman ulkopuolella.
Opetustoimenjohtaja Ville Järvi perustelee muutoksia oppilasmäärien laskulla ja pienten yksiköiden korkeilla kustannuksilla. Mutta säästääkö tämä oikeasti?
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvin tuore tutkimus osoittaa karun totuuden. Koulujen lakkauttamisesta ei synny koulutusmenojen säästöjä. Koulutusmenot kasvoivat vähiten niissä kunnissa, joissa verkkoa ei juuri karsittu ja eniten niissä, joissa tehtiin suuria muutoksia.
Rakennusten ylläpitokulut eivät katoa, bussikuljetukset pitenevät, ja niiden lisäkustannukset syövät paperille saatuja säästöjä. Pitkällä tähtäimellä perheet muuttavat pois, yrittäjyys hiipuu, palvelut katoavat ja verotulot pienenevät.
Pienissä kouluissa ja lukioissa pärjätään usein hyvin. Tuoreissa STT:n lukiovertailuissa (2024–2025) pienten lukioiden kärjessä ovat toistuvasti Tuusniemen, Ähtärin, Reisjärven ja muiden maaseutulukioiden kaltaiset yksiköt, kun verrataan lähtötasoa (peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo) ylioppilastuloksiin.
Pienet lukiot dominoivat arvoa lisäävissä tilastoissa, kun niiden oppilaat kirjoittavat poikkeuksellisen vahvoja tuloksia suhteessa lähtötasoon. Opettajat tuntevat oppilaat nimeltä, ryhmät ovat inhimillisiä, motivaatio kukkii, ja kouluahdistus vähenee.
Tuoreet opettajien haastattelututkimukset (esim. Turun yliopisto 2025) korostavat pienten koulujen vahvuuksia: yhteisöllisyyttä, pedagogista vapautta, arjen joustavuutta ja turvallista ilmapiiriä, jossa jokainen oppilas saa näkyä. Alakouluissa lapset juurtuvat omaan ympäristöönsä turvallisesti. Kun matkat pitenevät jo pikkulapsena, perheiden halu asua reuna-alueilla hiipuu, ja jälleen alueen vetovoima kärsii entisestään.
Koulukyytejä käyttävien oppilaiden on miltei mahdotonta osallistua tarjottuihin harrastusmahdollisuuksiin koulun jälkeen. Koulukuljetusten tehokkaaseen kilpailutukseen kunnissa on vaikeaa yhdistää lapsen etua. Lasten edun on oltava ensisijaista heitä koskevassa päätöksenteossa.
Jos katkaisee juuret, oksat lakastuvat vähitellen. Excel ei näytä koko kuvaa. Todelliset kustannukset syntyvät hiljaisista pihoista, menetetystä vetovoimasta ja näköalattomuudesta.
Reuna-alueet eivät ole kaupungille rasite, vaan ne ovat sen vahvuus ja monimuotoisuuden lähde. Ne pitävät koko Seinäjoen elinvoimaisena houkuttelemalla lapsiperheitä, ylläpitämällä paikallista yhteisöllisyyttä ja monipuolista kaupunkia.
Ilman eläviä reuna-alueita koko kaupunki kuihtuu merkittävästi. Muuttotappio kiihtyy, veropohja heikkenee, ja kaupunki menettää pala palalta monipuolisuuteen perustuvaa vetovoimaansa.
Päätökset ovat vielä tekemättä. Nyt on aika puolustaa liitoskuntia ja reuna-alueita – ei vain sanoin, vaan teoin.
Seisotaan yhdessä, ennen kuin valot sammutetaan reuna-alueilta lopullisesti.