Huumorisarja Kummelista tunnettu näyttelijä-muusikko Heikki Silvennoinen on kuollut 70-vuotiaana. Kummeli-yhtiö kertoo asiasta Facebook-päivityksessä.
– Rakas Heikki Silvennoinen on nukkunut pois. Ikävä ja suru on suuri. Lepää rauhassa ystävä, päivityksessä sanotaan.
Suurelle yleisölle Silvennoinen tuli tutuksi television suositusta sketsisarjasta Kummeli, joka alkoi TV2:ssa vuonna 1991. Lisäksi hänet tunnettiin taitavana blueskitaristina.
Hän aloitti levytysuransa jo vuonna 1976 progeyhtye Tabula Rasan riveissä ja vaikutti muun muassa yhtyeissä Q.Stone ja SF-Blues. Silvennoinen teki myös useita soololevyjä. Hänen suurin hittinsä on Kummelin Matti Näsä -hahmon Jumankauta juu nääs päivää -huumorikappale.
Silvennoinen joutui muutama vuosi sitten sydänleikkaukseen. Tällöin hänellä diagnosoitiin erittäin harvinainen veritauti. Hän kertoi taudistaan keväällä ilmestyneessä Tommi Saarelan kirjoittamassa elämäkertateoksessa Heikki Silvennoinen – nousut ja laskut.
Silvennoiselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2024. Hän oli syntynyt Säämingissä 27. huhtikuuta 1954.
Silvennoisen kuolemasta uutisoi aiemmin Ilta-Sanomat.
"Pitkä matka mentiin yhdessä"
– Pitkä matka mentiin yhdessä. Rakas ystävä on mennyt pois, sanoo Silvennoisen pitkäaikainen ystävä ja työtoveri Timo Kahilainen STT:lle. Heidät muistetaan yhdessä varsinkin Kummeli-sarjasta ja -elokuvista.
– Me tehtiin yhdessä töitä, vaikka ei ne olleet Hessulle töitä. Ei se ollut työtä, mitä me tehtiin yhdessä, Kahilainen sanoo.
Kahilainen kuvaa Silvennoisen tuoneen monelle "uskomattoman määrän iloa ja musiikkia".
– Ja varmasti moni kokee menettäneensä ystävän, vaikka ei olisi ikinä edes Heikkiä tavannut henkilökohtaisesti.
Kahilainen kertoo, että moni tuntematon tulikin juttelemaan Silvennoiselle kuin tämä olisi ollut vanha kaveri.
"Nähtiin Hessun kanssa Kilimanjaron lumetkin"
Silvennoisen lähes puoli vuosisataa tuntenut käsikirjoittaja ja näyttelijä Heikki Vihinen kertoo STT:lle, ettei tieto vakavasti sairaana olleen Silvennoisen poismenosta tullut hänelle yllätyksenä.
– Päällimmäisenä on tällainen latteus, järkyttävä suru ja ihmetys. Yllätyksenä tämä ei tullut, mutta aina se jotenkin on niin lopullista, hän luonnehtii.
Vihinen teki Silvennoisen kanssa pitkään yhteistyötä ennen kaikkea koomikkoryhmä Kummelissa. Hän luonnehtii Silvennoista monella tapaa hyvin lahjakkaaksi ja omalaatuiseksi persoonaksi.
– Meillä oli uskomattoman hienoja vuosikymmeniä.
Kummeli-tuotannon tekemisen lisäksi Vihinen muistelee lämmöllä yhteisiä bändiaikoja Silvennoisen kanssa 1980-luvulla.
– Rymyttiin hard rock -bändissä Catwalk, josta nyt jo kaksi kaveria, Matti A. Takala ja Hessu Silvennoinen, on noussut taivaallisiin orkestereihin.
Vihinen kertoo naurahtaen, että mieleen ovat jääneet myös Silvennoisen kanssa tehdyt yhteiset kalareissut Pohjois-Suomeen, jonne lennettiin vesitasolentokoneella.
Kummeli Alivuokralainen -elokuvan teko vei miehet jopa kuvausmatkalle Afrikkaan.
– Tulipahan nähtyä Hessun kanssa Kilimanjaron lumetkin, Vihinen kertoo.
Koomikon kyyneleet
Merkkipäivähaastattelussaan huhtikuussa Silvennoinen kommentoi STT:lle 70-vuotispäivänsä kunniaksi julkaistua elämäkertateosta. Yli 600-sivuinen kirja kuvaa Silvennoisen taivalta, jota hän itse kuvaili "normaaliksi taitelijaelämäksi".
– Paljon töitä ja aika paljon avioeroja, hän sanoi haastattelussa naurahtaen.
Silvennoinen kertoi haastattelussa tajunneensa kirjanteon aikana mielen syövereistä muistoja kaivellessa, kuinka paljon asioita uralla oli tullut tehtyä: Kummelin ja muun näyttelemisen ohella hänellä riitti tarinoita muusikon uraltaan. Brittiläisen kitaramaestro Eric Claptonin mukaan "Kangasalan Claptoniksi" kutsuttu blueskitaristi Silvennoinen soitti lukuisissa kokoonpanoissa.
Musiikillisilla meriiteillä marinoidulle miehelle ylivoimaisesti suurimmat tekijänoikeuskorvaukset toi kuitenkin Kummelista tuttu, aikanaan noin vartissa syntynyt Jumankauta juu nääs päivää. Silvennoista ei harmittanut, vaikka suosituin biisi on "ihan pöhkö", koska onhan se "omassa genressään ihan mahtava". Hän myös huomautti, että suosio kertoo enemmän suuren yleisön musiikkimausta kuin musiikin laadusta.
– Vakavat biisini olen kuitenkin tehnyt alun perin itselleni, ja täytyy vain olla tyytyväinen, jos joku muukin tykkää. En ole lähtenyt tekemään valtavirtamusiikkia suosion perässä.
Silvennoisen mukaan muusikon ja vitsiniekan urat täydensivät toisiaan.
– Jos on syntynyt humoristiksi, turha sitä on kieltää. Toisella puolella on, kuten sanotaan, koomikon kyyneleet. Jossain taustalla kuitenkin aina melankolia väijyy.
Vain vähän kielteistä palautetta
Silvennoinen kertoi haastattelussaan Kummelin tekijäjoukon saaneen 1990-luvun tekemisistään varsin vähän kielteistä palautetta.
Ehkä Kummelista on muotoutunut jonkin sortin suojelukohde, vaikka maailma onkin viime vuosikymmeninä monella tavalla muuttunut, Silvennoinen arveli haastattelussaan huhtikuussa.
Ja jos ei ihan kaikki, niin aika moni vitseistä on kyllä kestänytkin aikaa. Kuten Pyynikin näkötornin kahvilassa kuvattu tonnin seteli -sketsi, joka edelleen kiertää meeminä pitkin internetiä. Tai lukuisat sanonnat, kuten kyllä lähtee, me on hävitty tää peli tai Musacornerista tuttu vastaus kaikkeen: Kanada.
Eikä Silvennoinen erityisesti arvostanut menneiden vitsien anteeksi pyytelemistä tai irrottamista omasta ajastaan.
– Mutta Aziz the Combat Fighter -terroristisketsejä ei enää tehtäisi. Siinä mennään turhan pitkälle, jos ajatellaan, millaisessa maailmassa me eletään, hän myöntää.
Mauno Ahosesta Mielikäiseen
Heikki Silvennoisen ikimuistoisia Kummeli-hahmoja ovat esimerkiksi marmattava Toyota-kuski Matti Näsä, jaaritteleva toimittaja Mauno Ahonen, ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja savolaisukko Martti Mielikäinen.
Harva eturivin blueskitaristi on myöhemmin osoittautunut huippuluokan koomikoksi. Heikki Silvennoisen ja hänen Kummeli-kollegoidensa musiikilliset taidot olivat elimellinen osa kestosuosittua hupisarjaa. Sketseistä ja hahmoista moni kumpusi luontevasti musiikin maailmasta, kuten hevijampat Speedy ja Saku ja heidän iskulauseensa "Artisti maksaa!".
Silvennoinen väläytteli koomikon kykyjään jo pikkupoikana. Hän osasi matkia ääniä ja imitoida vempaimia.
– Viisivuotiaana siskoni ristiäisissä nousin jakkaralle ja matkin autojen ääniä, Silvennoinen muisteli tv-tietokirja Toopelivisiossa (2006).
Aikuisiällä taidosta syntyi Kummelin sketsihahmo Efektimies, joka päästelee nielustaan niin kontrabasson juoksutuksia kuin sokeripalan pulahduksiakin. Monet Kummelissa nähdyt hahmot ankkuroituivat elettyyn elämään.
Virtuoosimaisesti urputtavan Matti Näsä -hahmon esikuva työskenteli Kangasalan kunnan varastolla, jossa Silvennoinen oli töissä teini-ikäisenä.
– Hän oli 30-40-vuotias kaveri, joka valitti kaikesta ja haukkui kaikki. Mäkätys loppui aina, kun pomo tuli paikalle.
Ennen Kangasalle muuttoaan Silvennoinen vietti lapsuutensa Savossa, mikä selitti hänen murreosaamistaan. Yksi hänen sketsihahmoistaan, savolaisäijä Martti Mielikäinen, on kotoisin Kiviapajalta, Silvennoisen synnyinpitäjästä. Kummelissa lipovakielinen Mielikäinen laukoi vitsejä ja huusi "Voe helevettiläinen".
– Mummoni naapurin nimi oli Martti Mielikäinen, mutta hän oli ihan erilainen, muisteli Silvennoinen ja arveli, että tv-fiktiohahmo voisi olla kotoisin vaikkapa Veikko Huovisen kirjasta Koirankynnen leikkaaja.
Erikoinen ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen oli Silvennoisen improvisoima byrokraatti, jonka suusta suoltui outoja mietteitä.
Alkoholisoitunut toimittajahahmo Mauno Ahonen oli Silvennoisen mukaan ihmistyyppiparodiaa tamperelaispubin henkilögalleriasta.
– Ohranjyvässä istui kovia dokuja, se oli realismia, vanhaa Yle-maailmaa. Meillä oli työhuoneella peruukkeja ja hynttyitä, jotka vain keräsin ylleni ja laitoin luurit päähäni, kuvaili Silvennoinen Toopelivisio-kirjassa.
---
Korjattu aiempaa uutista klo 15.07: Vihinen tunsi Silvennoisen lähes puoli vuosisataa, ei puoli vuosikymmentä.
--
STT-työryhmä: Frida Ahonen, Tuomas Savonen, Anniina Korpela, Anne Salomäki, Maiju Ylipiessa.
Lähteenä käytetty myös Jukka Annalan tv-tietokirjaa Toopelivisio (Teos, 2006).