Kun Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon finalistit oli valittu, katselin lehdestä kuuden kirjailijan kuvaa. Ainoastaan kaksi heistä olin tavannut, toisen vain ohimennen. Silti he kaikki näyttivät yhtä tutuilta kuin pitkäaikaiset lähinaapurini.
Kirjailija on julkinen henkilö. Joillekin heistä henkilöön kohdistuva julkisuus on mieluisaa, toisille lähinnä rasite ja kolmansille jotain niiden väliltä. Kirjalleen jokainen tietysti toivoo julkisuutta. Tekijällä on rajallinen mahdollisuus itse valita, mihin joukkoon hän kuuluu. Valinnan tekevät muut. Syyt riittäisivät väitöskirjan aiheeksi!
Pohjalainen kirjallisuuspalkinto on, markkinoinnista huolimatta, saanut aiemmin niukasti valtakunnallista huomiota, kun sitä vertaa muihin samankaltaisiin, pääkaupunkiseudun ulkopuolella jaettaviin palkintoihin. Niillä tosin on jo pitempi historia, joten eläkäämme toivossa!
Tähän mennessä joka toinen vuosi jaettavan palkinnon on voittanut kaksi kirjailijaa. Valitsijoille päätöksen tekeminen lienee erittäin vaikeaa. Eikä päätös silti kerro, että paras voitti, koska parasta ei ole. Ei sellaista pysty mikään raati määrittelemään. Jos sitten vielä lopuksi pitäisi valita kahdesta kaikin tavoin toisistaan poikkeavista finalisteista se parempi, en halua edes kuvitella, miten se tapahtuu! Sama kuin jos pitäisi valita hippiäisen ja kotkan välillä, kun toinen on pieni ja suloisen sievä ja toinen suuri ja ruman komia.
Apila-kirjaston lukupiireissäkin tavataan keskustella muun muassa kirjojen loppujen paremmuudesta. ”Kirjassa pitää olla oikea loppu”, on monen vaatimus. Perusteluja riittää, mutta yksimielisyyttä ei koskaan saavuteta.
Viimeksi lukupiirissä käsitellyssä romaanissa ei ollut oikeaa loppua, koska vähän ennen kirjan päättymistä päähenkilön yllätti epävarmuus siitä, saako hän sittenkään, toisin kuin oli uskonut, rakastetustaan elämänkumppania. Hän kun oli yllättäen kahvilan ikkunasta nähnyt, miten rakastettunsa käveli kadulla onnellisen näköisenä käsi kädessä, tuntemattoman kanssa.
Eikö elävää elämää muistuttava avoin lopetus ole romaanille erinomainen? Lukijahan voi silloin itse päättää, miten tarina, eli aikuisten satu, jatkuu. Vaihtoehtoja on monia. Enemmänkin kuin on oikeassa elämässä.
Kiinnostaisiko tutkia kummanlaisia loppuja, suljettuja vai avoimia, on Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaissa? Minä vaivoin maltan odottaa, miten päättyy tuleva voittajakirja!
Mirja Kuivaniemi
Seinäjoki