Mirja Kuivaniemi kiinnitti huomiota oikeaan asiaan Il-Po:ssa 11.3.2026 kirjoituksessaan, jonka otsikko oli: Kieli karkuteillä.
Itse en ole kielen ammattilainen, mutta ehkä keskimääräistä kiinnostuneempi äidinkielessämme liikkuvista ilmiöistä. Totta on, että kieli on aina elänyt ajassa. Mutta voin kuvitella tuskan, jota Seinäjoen lyseon äidinkielenopettaja tuntee kuunnellessaan ja lukiessaan nykyilmaisua. Minäkin erinomaisen opettajamme Vuokko Raivion oppilas koen sellaista tunnetta ajoittain.
Ymmärrän, että kyseessä on tietenkin pieni asia maailmankaikkeudessa ja todella pieni murhe sen rinnalla, mitä maailmalla tapahtuu ja missä tilassa oma kotimaamme on.
Niinku on ehkä yleisin täytesana, jonka Mirja Kuivaniemikin otti esille. Kuuntelin hiljattain erään podcastin, jossa haastateltiin monissa merkittävissä tehtävissä ollutta ja edelleen olevaa kansainvälistä suomalaista. Hänen valtavaa alansa osaamista ja sanomaansa hieman häiritsi jatkuva niinkuttaminen. Kuuntelin podcastin uudestaan ja kuulin 422 niinkua 54 minuutin jutustelun aikana. Hän oli äänessä eniten, mutta keskusteluun osallistui myös kaksi muuta henkilöä.
Tällä hetkellä tietyt hokemat ovat muotia. Höristin korviani, kun kuulin ensimmäisen kerran ”etupeltoon”. Sillä ei tarkoiteta ensimmäistä peltosarkaa tuvan takana, vaan etukäteen, etuajassa, tai jotakin sen suuntaista.
”Mennään suoraan syvään päätyyn”. Silloin ei kuitenkaan olla uimahallissa suostuttelemassa kaveria aloittamaan kroolaustaan heti syvästä päädystä.
Erikoinen on myös ilmaus ”matalalla kynnyksellä”, se ei viittaa asunnon sisustamiseen, vaan näin sanoen saatetaan rohkaista jotakin henkilöä kertomaan aikailematta ja suoraan jostakin asiasta, tai ryhtymään johonkin.
Mitään musiikkiohjelmaa ei voi kuunnella kuulematta esityksen lopuksi: ”hyvin vedit, kova veto, mahtava veto”. Jollakin tavalla on vedetty, ei lyöty vetoa, eikä vedetty köyttä, vaan laulettiin, tai soitettiin, tai molempia. Vetämisen merkitys onkin laajentunut, kaikki esittäminen, urheilusuoritukset, mikä tahansa voi nykyään olla vetämistä.
Sitten kun esiintyjä putoaa kilpailusta, tai joku iso prosessi on lopussa, kuuluu sanoa: ”Tämä on ollut upea matka.” Näin tavataan sanoa kaikista muista, paitsi matkoista. Siis oikeista matkoista.
Hiukan on jo ehkä poistunut pintamuodista ilmaisu ”tässä kohtaa”. Sitä eräs urheilutoimittaja hoki pari vuotta sitten papukaijan tavoin.