Minulle tuli postilaatikkooni paperi otsikolla ”Miksi elät?” Toisin sanoen, mikä on mielestäni elämän tarkoitus? Ihmettelin, että kaikenlaisia mielipidetiedusteluja sitä tehdäänkin. Pidemmälle luettuani tajusin, että siinä tarjotaankin valmista vastausta olemassaololleni. Elämän tarkoitus on kysymyksen lähettäneen yhteisön mielestä Jumalan etsintä. He olivat löytäneet elämän tarkoituksen yli 2 000 vuotta vanhasta Raamatusta.
Usko ja sen Jumala on ihmisen aivoissa mielikuvana. Edes Jeesus ei ole palannut keskuuteemme aistein tunnistettavaksi. Jumalan luo on siis lyhyt matka aivojen sisällä.
Vieläkään aivomme eivät tiedä täysin, miten itse toimivat. Sen verran tiede on löytänyt uskoa aivoista, että syväuskovien aivoissa on erityinen eri uskonnoista aktivoituva kohta. Usko on siis ihmisen sisällä, ei ulkona.
Tiede on luonnonlakien vanki. Tiede on tarkentanut paljon luomiskertomusta. Elämä ei suinkaan ole syntynyt lajit rinnakkain kuudessa päivässä, vaan ketjussa evoluutioprosessina. Sitä ei ole kuitenkaan saatu vielä selville, että miten alkuaineet ovat muodostaneet ensimmäisen jakautuvan kantasolun.
Elämän lopusta maapallolla on tiede samaa mieltä Raamatun kanssa. Nimittäin tähtiä tarkkailemalla on havaittu, että kuinka auringon kaltaiselle tähdelle ja sen planeetoille käy, kun tähden energia loppuu. Auringon ytimen vetovoiman vähetessä aurinko laajenee niin sanotuksi punaiseksi jättiläiseksi. Maapallo palaa silloin ainakin kallioon asti.
Nyt pidetään jo pientä ilmaston lämpenemistä ihmiselle kohtalokkaana. Ihminen on niin onnettoman tasalämpöinen. Pyritään saamaan tähtitieteelle lisäaikaa löytää jonkin toisen tähden planeetoista maapallon elämälle sopiva. Niitä kutsutaan eksoplaneetoiksi. Raamatussa taivaaksi. On vaan vaikea päästä nykytieteen keinoin sellaisille koe-elämään, koska ne ovat niin kaukana. Avaruusarkissa pitäisi pystyä säilyttämään elämä vuosikausia, jopa satoja, valonkin nopeudella. Raamatussa puhutaan vaan ylösnousemuksesta.
Raamatun kirjoittajilla ei ollut edes kaukoputkia. Kauimmas avaruuteen nyt on päästy kurkistelemaan James Webb -avaruusteleskoopin avulla. Avaruudessa on niin valtavasti ”tavaraa”, että on todennäköistä, että jonkin muunkin tähden jollakin planeetalla on omanlaistansa elämää. Emme ole yksin. Maahanmuuttajista ei kuitenkaan tykätä.
On olemassa radioteleskooppeja, jotka vasiten haravoivat avaruutta kuullakseen elonmerkkejä. Ei ole ainakaan vielä kuultu. Jumalakin on ollut hiljaa.
Markus E. Myllymäki
Vaasa