Moon ollu täs pari viikkua eufoorises tilas. Syynä siihen on korkiakulttuuri, jota pääsin näköhön Veronan oopperas. Joskus sitä kyllä kyselöö niinku Karin piirtämäs pilakuvas, ku kaks onnellista laitapuolen kulukijaa istuu puiston ruohikos ja pullo kiertää. Toinen kysyy, jotta mitä kuule se kulttuuri oikeen on. Toinen hoitaasoo pullosta ja sanoo jottemmä joukaa tierä, ku minen oo ikänä maistanu sitä.
No kulttuuri ja pulituuri on niin samallaasia sanoja, jottei niitä eroota äkkipäältä. Mulloli tunne, jotten oo ikänä ennen nähäny mitää, en ihimisiäkää – Kiinaskaa. Verona on upia vanha rakkauren kaupunki, yli 2000 vuotta vanha areena johona meille lauantaina näytettihin La Traviata ja pyhänä Aida. Näytökset kesti kolme ja neljä tiimaa.
Amfiteatteri on sinänsä jo nähtävyys. Ulukopuolella oli airattuna eri näytöksien lavasteet ja ihimiset kuvas niitä villinä. Ku päästihin sisälle soliki työvoitto. Niinku 5 kerroksehen olis kaahinu portahia, jois oli tosi korkia askellus, kivet oli liukkahia niinku peili ja kuumia, notta vaikka istuu tyroksin päällä, pelekäsin jotta persusta palaa.
Tarijoolu pelas kaiken aikaa juomia, jäätelöä, kasettia, peflettiä etc. 15 000 henkiä haukkoo henkiänsä ku esitys alakas. Esiintyjiä oli takuulla monta sataa, Lavastus oli utopistinen varsinki Aidas. Molin aiva varma jottoon Egyptis Karnakin temppelis, enkä Italias, valtavat obeliskit, leijonat, pyloonit, puistot, ja varsinki puvustus, pani maalaasflikan hakkoomahan henkiänsä.
Aidas oli yks mahtava kohtaus ku kolomelle näyttämölle tuli valtavat kuorot (jokka oikeen taisi laulaa) ja areenan piippuhyllyllä seisoo sotilahat roomalaasis puvuus keihäs käres ja lyhty. Kerkisin räknäämähän jotta 98 miestä – ennenku valot sammuu. Punaanen matto levitettihin näyttämölle ja 4 valakoosta ratsua tuli melekeen tanssien.
Soli valtava esitys. Solis mielenkiintoosta nähärä puvustuksen lasku! La Traviatas oli kaikki naiset laahuspuvuus ja miehet frakiis ja silinterihatuus. Enkä nähäny kenenkää kakspulttusen tekövän hjalliksia, kukaa ei seisonu hännän päällä. Moon ollu ainaki 30 vuonna Svonlinnas ja kaikki on ollu olovana tosi mahtavaa.
Ny tuntuu vähä siltä, jotta miksi lapsuutemme kukkulat on niin maraltunu! Pitihän meirän toki käyrä vahtaamas Julian parvekestaki ja sieloli niin flöngältä väkiä, jottei olsi kaatumahan pääsny. Upea Julian pattas veti varsinki miehiä siloottelohon pattahan "parveketta" kusse tietää kaikkia hyvää. Veronas on vahavalta nähtävää, upeeta kirkkoja ja vanhoja rakennuksia jois oli niinku gopeliinia seinät.
Sielä osatahan säilyttää vanhaa eikä lykätä kaikkia arvokasta katepillarilla kaatopaikalle. Hintataso oli mummielestäni aiva Suomen luokkaa, niitä halapoja maita ku ei taharo enää olla. Ny tuntuu siltä, jotta jaksaa taas monen harmaan arkipäivän ylitte, kestää ikuusen vesisateenki ku on saanu larata ittiänsä torellisella kulttuurilla.
Aino Mäki-Kaukola
Kirjoittaja on eteläpohjalaisen murreseura Krannien hallituksen jäsen.