Tammikuu on jännittävä kuukausi, jolloin eurooppalaiset jalkapalloseurat saavat jälleen ostella ja myydä pelaajia. Spekulointia käydään eri medioissa ja foorumeilla, mihin kukin pelaaja on menossa. Fanit toivovat saavansa joukkueensa sen niin tarvittavan maalitykin.
Melkein mitä tahansa voi tapahtua, ei ole mikään ihme että tammikuuta kutsutaan Silly Seasoniksi.
Pelaajia tulee ja menee, tykkäsit tästä tai et. Mitä enemmän pelaajapuolella on vaihtuvuutta, sitä enemmän haastetta on pitää joukkuetta toimivana pakettina.
Keskimääräisesti pelaat ammattijoukkueessa 2–4 vuotta. Esimerkiksi FC Groningenissa, mitä edustin 2013, pelaa enää neljä pelaajaa siitä joukkueesta.
Kuten kaikkialla, on kuitenkin tärkeää, että ryhmän toimivuus pysyy vaikka vaihtuvuus voi olla joskus aika kovakin. Tarvitaan hyvää tietämystä siitä, mitä ryhmä tarvitsee ja muutenkin yleistietämystä joukkueen struktuurista.
Taidot pelikentällä ei ole kaikki kaikessa, sen ulkopuolella pitää myös osata toimia.
Joukkueessa pitää olla selkäranka.
Seurassa täytyy olla ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä tehneet työtä seuransa eteen ja jotka tuntevat ja osaavat reagoida, jos jotain ei sovi seuran arvoihin, kentällä ja sen ulkopuolella.
He, jotka eivät juokse kentällä potkimassa palloa, ovat yhtä tärkeitä seuran imagolle. He ovat lojaaleja ihmisiä, jotka ovat olleet seurassa sen ylä- ja alamäessä.
FC Midtjyllandissa puhutaan seuran dna:sta.
Mitä seura tarkoittaa meille pelaajille? Mitkä ovat seuran arvot? Mitä haluamme viestittää, niin urheilullisesti kuin seurana? Näissä kysymyksissä seuraihmiset ovat avainasemassa uuden pelaajan sisäistämisessä.
Joukkueemme kapteeni aloitti nuorena FC Midtjyllandissa ja ylsi ykkösjoukkueeseen asti, minkä jälkeen hänet myytin ulkomaille. Kuusi vuotta myöhemmin hän palasi ja sai kunnian kapteenina nostaa mestaruuspokaalin lempiseuralleen.
Hän on pelaaja, joka ei näe seuraa vain yhtenä monesta. Fanien ja pelaajien tuntema yhteenkuuluvuus on tärkeää. Pelaajien paikallinen tausta auttaa tähän.
Materiaalivastaavamme, josta jo mainitsin aikaisemmassa kolumnissa, on myös hyvä esimerkki ihmisestä, jonka jokainen seura tarvitsisi.
Vaikka oma poika pelaakin nykyään ulkomailla, yhtä esimerkillisesti hän pesee vaatteemme, kenkiämme ja harjoitusliivimme. Hieno mies kaiken kaikkiaan.
Hallituksemme puheenjohtaja on entinen Midtjyllandin pelaaja ja valmentaja.
Nämä ovat juuri ne ihmiset, jotka muodostavat selkärankamme. Sydän lyö seuralle, eikä vain itselle.
Pointtini on, että rekrytoinneissa pitää katsoa kokonaisuutta useamman kerran. Osaaminen kentällä on tietysti se tärkein, mutta myös inhimilliset tekijät, jotka vaikuttavat seuran ilmapiiriin ja kulttuuriin pitää ottaa huomioon.
Ihmisten työpanos vaikuttaa organisaation dna:han.
Rekrytoidessa tulevan työntekijän ei pitäisi nähdä työtänsä vain työnä, vaan hänen täytyy myös ottaa vastuuta organisaation periaatteista.
TIM SPARV
Kirjoittaja on Oravaisista lähtöisin oleva jalkapalloilija, joka pelaa ammatikseen Tanskassa