Koko Suomen, ja maailman, kansalaisilla on nykyään kullankiilto silmissä ja mielissä. Sen lisäksi yleistä kultakuumetta on löytäjissä, myyjissä ja ostajissakin.
Kaikki johtuu kullan ja muiden arvometallien hurjasta hinnan noususta. Kullan hinta on viime vuosien aikana kohonnut lähes kymmenkertaisesti. Tämä kaikki on seurausta rahan ja pörssikurssien rajuista hinnanvaihteluista. Kultaa on alettu arvostamaan varmempana sijoituskohteena.
Tällainen hyvä hintojen kehitys on näkynyt kohonneena kultakuumeena ja bisneksen teossa. Suuret, koko sivujen, kullan ja arvometallien ostoilmoitukset ovat yleistyneet lehtien palstoilla lähes jokapäiväisiksi.
Ostoilmoitukset ovat innostaneet ihmisiä vaihtamaan rahaksi vuosikausia laatikoissa käyttämättöminä ja tarpeettomina olleet kulta- ja hopeakorut. Samalla on huomattu se, että varastoissa lojuvista akuista ja romuraudastakin saa hyvän hinnan.
Kullan arvon kohoamisen aikaan monelle on tullut mieleen vahat kultalöydöistä kerrotut tarinat ja niistä kirjoitetut lehtijutut. Itsekin kirjoitin viime vuosituhannen loppupuolella jutun kahden töysäläisen kultalöydöstä.
Joku vitsaili kirjoitusta aprillijutuksi, mitä se ei kuitenkaan ollut. Niin epäili myös monet, kun kirjoitin Ilkassa lehtimäkeläisen Juho Sunin suuresta lottovoitosta vuonna 1971. Kun joitakin onni potkaisee, epäillään aina toisen hyvää onnea.
Kun kullan arvon noustua muihin tavaraan ja rahan arvoon verrattuna moninkertaiseksi, useat henkilöt ovat kysyneet, mitä jutussani mainitsemilleni kultahipuille on tapahtunut. Ovatko ne edelleen löytäjien hallussa vai myyty?
Kyseisistä hipuista isompi painoi 138 grammaa ja pienempi 129 grammaa. Kumpikin on edelleen löytäjiensä omistuksessa. Painavampi on ennallaan, mutta kevyemmän haltija on jalostanut noin sadan gramman harkoksi puhdasta kultaa.
Tämä osoittautui huonoksi hommaksi, koska myyntiarvo on aidolla kultahipulla huomattavasti korkeampi mitä harkkokullalla. Aito alkuperäinen kultahippu on keräilijöiden ja sijoittajien suosiossa, ja siitä maksetaan enemmän kuin mitä kullan maailmanmarkkina-arvo on. Kyseisen hipun hinta on jopa yli 30 000 euroa.
En maininnut lähes 30 vuotta sitten tekemässäni jutussa löytäjien nimiä enkä löytöpaikkaa. En tee sitä nytkään.
Kultaahan saattaa löytää aivan mistä vain Suomen alueelta, jopa omalta maaltaan. Kyseiset löydökset eivät rekisteröidy mihinkään virallisiin tilastoihin, joista käy ilmi, että suurin Suomessa löydetty kultamöykky on 393 grammaa. Toiseksi suurin 285 grammaa.
Erikoista kultalöydöksissä on se, että kullan löytöpaikkoihin liittyy lähes poikkeuksetta joen tai puron nimi. Ainoastaan Tankavaara on ainoa kymmenen suurimman kultahipun löytöpaikaksi mainittujen vesipaikkojen joukossa.
Lemmenjoki, ja saman alueen Miesjoki, ovat olleet koneellisen kaivuun suosituimpia alueita. Tamä kaivuu lopetettiin lailla vuonna 2020.
Lapin lisäksi kultaa on löydetty myös paljon muualtakin Suomesta.
Yksittäiset ihmiset löytävät vuosittain kultaa 25-30 kiloa. Määrä perustuu tietoihin, jotka löytäjät ovat antaneet julkisuuteen. Sitä ei tiedä kukaan, miten paljon on salattuja kiloja.
Se on muistettava kultakuumeessakin, että kullan kaivaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.
Pentti Hautala
Töysä