Vuoden vaihtuessa jotkut tekevät päätöksiä tai antavat lupauksia, jotka ikävä kyllä unohtuvat yleensä jo ennen kuin tammikuu on lopuillaan. Mutta kaikesta huolimatta itse kukin voisi näin uuden vuoden alussa perata elämäänsä tai ainakin miettiä, olisiko siinä jotakin petraamisen varaa. Yleensä meillä kaikilla on.
Aika monen, varsinkin nuoren, kannattaisi ihan tosissaan tarkkailla omia elintapojaan. Onko aivan pakko mussuttaa kaikenlaista lihottavaa ja epäterveellistä? Eikö todellakaan olisi mahdollista ja jopa helppoa opetella syömään edes suurin piirtein terveellisesti?
Nuoren ja varttuneemmankin on vaikea ajatella, että huonot elämäntavat kostautuvat viimeistään vanhana ja saattavat tehdä eläkevuosista todella vaikeita.
Entä sitten somessa roikkuminen kaiken aikaa? Olisiko sitä syytä vähentää?
Kun kännyköiden yleistyttyä kärsittiin kaikkialla kuuluneesta puhelimeen kailottamisesta, nyt on jo vuosikausia ollut hiljaisuus. Kiitos siitä, mutta nyt kansa kulkee napit korvissa kuka mitäkin kuunnellen tai istuu pää nyökällään ja niskajänteet paukkuen kaiken päivää kumartuneena kännyköidensä puoleen.
Kukin tuntuu elävän omassa kuplassaan näkemättä ja kuulematta, mitä ympäristössä tapahtuu. Sehän on täysin järjetöntä.
Vaikka musiikin sanotaankin tekevän hyvää aivoille, ei sitä sentään jatkuvasti tarvitse kuunnella. Ja tuskin kenelläkään voi olla jatkuvasti niin tärkeää sanottavaa joillekin, ettei kännykkää voi hellittää kädestään hetkeksikään.
Mietin joskus näitä omissa maailmoissaan eläviä nähdessäni, miksi he haluavat eristäytyä kaikesta.
Jos ihmiselle on annettu näkemisen ja kuulemisen aistit, eikö niitä voisi käyttää vaikkapa ympäröivän elämän seuraamiseen tai ainakin jotenkin siinä mukana olemiseen?
Ehkä olen vanhanaikainen, kun nautin niin luonnon äänien kuin kaupungin kohinankin kuuntelemisesta. Keskustelun pätkä sieltä, toinen täältä kuuluu jokapäiväiseen elämään, ja olen kiitollinen, kun voin sen kuulla.
Saattaa olla, että kuulemisen kiitollisuus on kirkastunut minulle vasta, kun ympärillä on sellaisia, joilta kuulo on heikentynyt tai hävinnyt kokonaan. He jos ketkä elävät omassa hiljaisessa kuplassaan, mutta eivät nauti siitä.
Alkaneen vuoden kunniaksi jokainen somessa roikkuva voisi ainakin yrittää vähentää riippuvuuttaan. Ei elämä siihen lopu. Päinvastoin, siihen voi tulla aivan uudenlaisia sävyjä. Pitkästä aikaa tulee huomioitua ympäristöäkin.
Eräs tuttavani teki vuoden vaihtuessa päätöksen ruveta käyttämään kirjastoa pitkästä aikaa. Kirjojen lukeminen on kuulemma jäänyt netin ääressä roikkumisen jalkoihin eivätkä edes e-kirjat ole herättäneet lukuinnostusta uudelleen. Nyt hän sanoo suorastaan kaipaavansa oikeita painettuja kirjoja viihdykkeekseen.
Tuo kaipaus heräsi joulunpyhinä, kun mieleen palasivat entiset lokoisat hetket kirjan parissa. Jo jouluaattoiltana koko perhe hiljentyi lahjaksi saamiinsa kirjoihin, ja sitä lukemisen nautintoa jatkui päivät pitkät koko joulun ajan.
Lukemispäätöksen voisivat tänä päivänä tehdä aika monet muutkin.
RITVA LÖFBERG
Kirjoittaja on lapualaislähtöinen journalisti