Onko läheisillä vielä jotain sanottavaa, kysyy pappi avoimen haudan äärellä internetin huumorikuvassa.
– Olen vegaani, vastaa nuori naisihminen, yksi hautajaisvieraista.
Kasvissyönti ei ole ilmiönä enää uusi. Silti lihasta kieltäytyvät ovat yhä yleinen ärtymyksen aiheuttaja, ikävä häiriö tavallisen ruoan syöjille. Kasvissyönnin ajatellaan olevan osa tietynlaista imagoa, ärsyttävää imagoa.
Erikoisruokavaliota saa noudattaa, kunhan pitää suunsa kiinni asiasta. Toisia ei saa rasittaa kertomalla aatteestaan, esittämällä olevansa parempi kuin muut. Omasta elämästään saa kyllä tehdä hankalaa, kunhan ei kuormita asialla muita. Ei saa tehdä itsestään numeroa.
Ehkä moni ärtyneistä ymmärtää sisimmässään, mitkä ovat järkisyyt kasvissyöntiin. Jos lihansyöjä ei kuitenkaan halua luopua herkkuruoistaan, ei hän halua kuulla puhuttavan asiasta. Silloin asia ei vaivaa omatuntoa niin kovasti, ja oma mieli pysyy tasapainossa.
Kasvissyöjä kyllä pitää suunsa kiinni valtaosan ajasta. Hän katsoo muualle kaupan kassajonossa, kun kaikki muut latovat hihnalle broileria, nautaa ja sikaa pihveinä, suikaleina ja jauhettuna.
Suurimman osan ajasta oma rajanveto voi tuntua aivan turhalta. Silloin on vain ajateltava iloisia asioita, nieltävä maailmantuskansa ja tuudittauduttava siihen, että sentään itse kokee toimivansa oikein.
En ole koskaan kuullut kasvissyöjän suoraan kritisoivan toista lihansyönnistä. Siltikään, vaikka sekaruokavaliokin on valinta, kuten ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen toteaa (Helsingin Sanomat 23. kesäkuuta 2016).
Mutta mistä tunnistat vegaanin? Vitsin mukaan ei tarvitse tunnistaa, sillä hän kyllä kertoo sen sinulle itse.
Niin varmasti kertoo, viimeistään ruokapöydässä. Vihersalaattia lukuun ottamatta kaikissa ruokalajeissa saattaa olla jotain eläinperäistä. Jos ruokavaliostaan haluaa karsia kaiken eläinperäisen, mitään ei voi syödä tarkistamatta. Hatunnosto heille, jotka jaksavat ja kehtaavat aina tarkistaa.
He ovat niitä, jotka uskaltavat ensimmäisten joukossa olla ärsyttäviä, vaativaa vähemmistöä. Heille on tehtävä omat ruokansa ja omat kahvileipänsäkin, jos heidät kutsuu juhliin.
Heidän seurassaan on häirittävä tarjoilijoita ja tivattava, onko ruokalistan kahdesta kasvisruoasta kumpikaan maidoton ja munaton. Heille ei löydy nopeaa evästä yhden pysähdyksen taktiikalla, ellei banaani riitä.
Kuka muka uskaltaa mennä kylään puolison vanhemmille ja olla niin ärsyttävä, että mikään ruoka ei kelpaa? Kuka uskaltaa selittää anopilleen, miksi lihakastike ei muutu vegaaniseksi vain jättämällä lihapalat lautasen reunalle? Vegaanit ovat oikeasti aika rohkeita.
Useimmat kasvissyöjät välttävät lihaa imagosyiden sijasta siksi, että kasvisruokavalio on eettisesti ja ekologisesti parempi ratkaisu. Kasvissyönti on omilla kulutusvalinnoilla äänestämistä. Ääni annetaan pienemmän hiilijalanjäljen puolesta ja tuotantoeläinten kaltoinkohtelua vastaan.
Matalan profiilin kasvissyöjä mainitsee ruokavaliostaan vain kun on tarve. Aktiivisempi eläinten ja ympäristön puolustaja pitää enemmän ääntä. Jotta ruokakulttuurimme muuttuisi edes hieman kestävämpään ja eettisempään suuntaan, jonkun on uskallettava olla ärsyttävä.
MIRA MANNERSOLA