Kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA) kattaa melkein koko Kristiinankaupungin rannikon. Birdlife-yhdistyksen mukaan IBA-alueet muodostavat maailmanlaajuisen tärkeiden lintualueiden verkoston, joka tarjoaa lajeille turvan niiden pesimä-, muutto- ja talvehtimisaikana.
Hiljattain Siipyyssä nähtiin 2 000 haahkaa yhden havaintopäivän aikana (SS 14.4.23). Ornitologi Jukka Koskelainen kertoo, että itätuulella linnut lentävät kevätmuutollaan 10–15 kilometrin päässä rannasta. Lukella on tarkoitus tutkia aluetta tarkemmin suorittamalla lintulaskentoja lentokoneesta, jonka jälkeen IBA-aluetta mahdollisesti laajennetaan siten, että länsiraja on 20 km rannikolta.
Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys (SuLY) painottaa, että erityisesti haahkat käyttävät ulompana merellä, nykyisen IBA-alueen vieressä sijaitsevia matalikkoja ravinnon etsimiseen sekä sulkimisaikana myös levähdys- ja ravintoalueena.
Maakuntakaavan 2050 luonnoksessa esitetään taas röyhkeästi Siipyyn ja Skaftungin välistä aluetta tuulivoima-alueeksi, vaikka se rajautuu IBA-alueelle. Pitääkö asia taas viedä tuomioistuimeen, vai voisiko Pohjanmaan liitto jo jättää kyseisen merialueen pysyvästi rauhaan?
Metsähallitus ei myöskään kanna vastuutaan. Verkkosivujensa mukaan se vastaa ”luonnon arvon vastuullisesta kehittämisestä yli sukupolvien”. Kuuluuko vastuulliseen kehittämiseen uhattujen lintulajien tärkeiden esiintymisalueiden tuhoaminen?
Metsähallituksen tavoitteisiin kuuluu myös, että ”kaikilla on mahdollisuus nauttia luonnosta ja sen luomasta arvosta”. Miten se onnistuu, jos maisemamme on joka ilmansuunnassa täynnä tuulivoimaa?
Metsähallitus kertoo toimintansa ohjautuvan ”ihmistä isommasta aikajänteestä, joka on luonnon kokoinen”. Tässä tapauksessa raha näyttää olevan ainoa ohjaava seikka.
Kristiinankaupungin kaupunginvaltuusto on vastuussa paitsi lintujen ravintoalueiden säilyttämisestä myös asukkaiden viihtyvyydestä. Pitäisi olla päivänselvää säilyttää meri vapaana rakentamisesta, jotta kaupunkia voidaan jatkossakin markkinoida, kuten verkkosivuilla todetaan: ”Etenkin meri on tärkeä osa identiteettiämme.”
Kunnassamme on jo runsaasti tuulivoimaloita, ja useita jo hyväksyttyjä suunnitelmia vielä rakentamatta. Jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Pohjanmaan liitolla on vastuu huolehtia, että pysytään kohtuudessa.
Maakuntakaavan tuulivoima-alueiden ja Metsähallituksen ehdotusten perustana olevan raportin on laatinut Finnish Consulting Group (FCG). SuLY on voimakkaasti kritisoinut raporttia, joka on monin paikoin puutteellinen esimerkiksi lähdeviitteiden osalta.
Kaupunginvaltuusto on saanut aluetta koskevat tiedot pelkästään Metsähallituksen ja Pohjanmaan liiton yksipuolisesta ja puolueellisesta esityksestä, joka perustuu FCG:n harhaanjohtavaan selvitykseen. Valtuuston ei pidä niellä Metsähallituksen myyntipuheita ilman lähdekritiikkiä.
Selkämeri täyttyy tuulivoima-alueista talousvyöhykkeellä, usein sijoitettuna niin lähelle rannikkoa kuin vain mahdollista. Lähimpänä meitä suunnitellaan etelässä, pohjoisessa ja kohta myös lännessä tuulivoima-alueita ulompana merellä.
Jotkut väittävät, että ainoa ero aluevesille ja talousvyöhykkeelle sijoitetun merituulivoiman välillä on kiinteistövero, mutta on suuri merkitys voimaloiden näkyvyydelle ja lintujen muuttoreiteille, sijoitetaanko ne noin 10 kilometrin vai yli 30 kilometrin päähän rannikolta.
Järjellä ajateltuna ovat nämä spekulatiiviset kiinteistöverot pelkkää pilvilinnojen rakentelua. Emme voi tietää, kenelle ja minkä suuruisia kiinteistöveroja tuulivoimasta maksetaan, kun merituulivoima-alue olisi mahdollisesti valmis 15 vuoden päästä.
On tosiasia, että IBA-alue, lintujen muuttoreitit ja ravintoalueet tekevät merituulivoimasuunnittelusta kyseisellä alueella täysin kohtuutonta. Pohjanmaan liitolle pitäisi olla päivänselvää poistaa alue maakuntakaavan 2050 luonnoksesta ja huolehtia siitä, ettei tuulivoima-aluetta enää milloinkaan osoiteta näille vesille. Kristiinankaupungin valtuustolle pitäisi olla yhtä päivänselvää, että Metsähallitukselle on sanottava ei. Ei ole eettisesti kestävä päätös sijoittaa rannikonläheistä tuulivoimaa merialueellemme. Kuka ottaa vastuun sellaisesta päätöksestä?
Jenny Lindberg
Skaftung, Kristiinankaupunki