Nyt on taas ne ajat käsillä, kun joka viikonloppu saa jostain päin Vaasaa ilmaiset kahvit ja ehkä pullan tai makkarankin.
Vaalivankkurit ovat liikkeellä, ja vauhti sen kun kiihtyy, mitä lähemmäs eduskuntavaalien äänestyspäivä 2.4. tulee.
Tilaisuudesta kannattaa ottaa vaarin ja kahvin särpimisen ohessa jututtaa ehdokkaita. Jospa heistä löytyisi sinulle juuri se oikea.
Eduskunnassa ei päätetä esimerkiksi siitä, miten sairaanhoito on järjestetty ja riittävätkö vanhusten palvelukotipaikat juuri sinun kotikunnassasi. Mutta siellä päätetään esimerkiksi rahanjaosta hyvinvointialueille, jotka käytännössä järjestävät sote-palvelut. Jos rahaa ei ole tarpeeksi, se näkyy palveluiden tasossa.
Eikä eduskunnassa päätetä esimerkiksi kotikuntasi teiden korjauksista, mutta siellä päätetään isommista liikenneasioista, kuten valtateiden kunnossapitoon myönnettävistä varoista. Jos rahaa ei anneta tarpeeksi, Kasitielläkin väistellään routavaurioita ja ajetaan syvissä urissa. Mitä mieltä ehdokkaat ovat esimerkiksi näistä asioista?
Etsin viikonloppuna itselleni ”sitä oikeaa” eli hyvää ehdokasta kahdesta vaalikoneesta.
10 kärkeen sijoittuneen joukossa, jotka eniten ajattelivat samalla tavalla kuin minä, oli molemmissa tuloksissa ehdokkaita viidestä eri puolueesta, eivätkä ne olleet edes samoja tarjokkaita. En tullut hullua hurskaammaksi, ketä äänestäisin.
Molemmissa vaalikoneissa minulle ”sopivimmissa” kandidaateissa oli vain muutama nainen.
1980-luvulla, kun sain äänioikeuden, naisasia oli voimakkaasti esillä suomalaisessa yhteiskunnassa. Minuunkin on iskostunut ajatus, että naisen on äänestettävä naista.
Jos naiset eivät äänestä naisia, he eivät tule valituiksi, sillä enemmistö miehistä äänestää miehiä. Se selviää esimerkiksi THL:n Tasa-arvotiedon keskuksen selvityksestä vuoden 2019 eduskuntavaaleista.
Tämän päivän yhteiskunnassa naisasia ei ole tapetilla. Nyt ajetaan vähemmistöjen, kuten sateenkaari-ihmisten, muunsukupuolisten ja maahanmuuttajien asiaa.
Uutismedian liiton teettämän Eduskuntavaalit 2023 -tutkimuksen mukaan alle 20 prosenttia äänestäjistä miettii ehdokkaan sukupuolta, mutta reilu kolmannes painottaa eduskuntaan pyrkijöiden suhtautumista tasa-arvoisesti eri väestönosiin.
Eniten valinnassa painaa ehdokkaan näkemysten vastaavuus äänestäjän näkemysten kanssa. Tutkimuksen mukaan tätä pitää tärkeimpänä 80 prosenttia suomalaisista. Tämä selittää vaalikoneiden suosion.
Kun ehdokas ottaa kantaa vaikkapa susikantaan, turvetuotantoon, turkistarhaukseen, metsähakkuisiin ja verotukseen, hän kertoo jo paljon itsestään. Sitä peiliä vasten äänestäjä voi mittailla itseään ja miettiä, ansaitseeko juuri tuo ihminen minun ääneni.
Puolue on vasta toissijainen valintaperuste. 47 prosenttia on tätä mieltä.
Kiinnostavaa on sekin, että Iro Research Oy:n Uutismedian liitolle tekemän tutkimuksen mukaan äänestämään aikovat eivät koe sosiaalista mediaa merkittäväksi tietolähteeksi äänestyspäätöksessä, vaan tärkein on sanomalehti.
Äänestää kannattaa, sillä näissäkään vaaleissa kenenkään paikka ei ole varma etukäteen. Vaasan vaalipiirissä kaikki nykyiset kansanedustajat hakevat jatkokautta. Tilastokeskuksen mukaan 70–80 prosenttia jatkokautta hakevista edustajista on sen myös saavuttanut vuosien 1995–2019 vaaleissa (IP 22.2.23). Mutta käykö nytkin niin? Sen päätät sinä.