Jo lapsena, 70 vuotta sitten, meille opetettiin kristillisessä pyhäkoulussa, kuka on lähimmäinen.
Kotona se tarkoitti esimerkiksi sitä, että kuka tahansa kulkukauppias tai muu vaeltaja kutsuttiin ruokapöytään, jos sattui juuri olemaan ruoka-aika. Meillä oli iso perhe, kun kaikki olivat kotona. Ruokapöydässä istui jo 12 henkeä, mutta isä ja äiti katsoivat siitä riittävän myös nälkäiselle kulkijalle. Jos sattui olemaan leipomispäivä, kun romaniperhe oli liikkeellä, antoi äiti myös heille leivän mukaan, kun he jatkoivat matkaansa.
Nyt lähimmäinen-sanaa käyttävät politiikassa itseään hyvinä uskovaisina pitävät henkilöt.
Perussuomalaiset, kokoomuslaiset, kristillisdemokraatit, ym., jotka hallituksessa ovat viemässä köyhiltä ja tarvitsevilta vaikka tuhkatkin pesästä. Maahanmuuttajia ja pakolaisia ei saisi auttaa, eikä heitä ei saisi päästää tänne ollenkaan, ja mieluummin näännyttää heidät nälkään.
Tällaisen käsityksen saa Ilkka-Pohjalaisessakin olleiden perussuomalaisten kirjoituksista. Esimerkiksi Jukka Mäkynen (ps.) julisti, että jää lähimmäisille enemmän rahaa, jos ei ole maahanmuuttajia.
Kristinuskon mukaan lähimmäinen on ihminen, erityisesti se, joka tarvitsee apua juuri nyt, riippumatta kansallisuudesta, ihonväristä, uskonnosta tai muusta taustasta.
Lähimmäissuhde ylittää rajat ja velvoittaa auttamaan ketä tahansa.
Muutama eduskuntakausi sitten olin kuulemassa ehdokkaiden vaalitenttiä. Siellä teki persujen lisäksi myös kristillisten ehdokas maahanmuuttovastaista politiikkaa. Yleisö sai kysyä, joten myös minä kysyin: "Tietääkseni raamatussa opetetaan, että ihmisen pitää rakastaa lähimmäistään, niin kuin itseään. Mitä kristillisdemokraattien mielestä tarkoittaa lähimmäinen?" Hän vastasi, että se tarkoittaa omaa perhettä, naapuria, tai työtovereita.
Jos kristillinen käsitys lähimmäisestä on tätä luokkaa, mitä voidaan odottaa muilta itsekkäiltä porvareilta? Heille eivät ole Suomen vähävaraiset minkään arvoisia.
Vasemmistoliitolla sydän on paikallaan, valmiina auttamaan kaikkia, jotka apua tarvitsevat.