Suomalaista hyvinvointivaltiota ei ole rakentanut pelkkä valtiokoneisto, vaan se on syntynyt tiiviissä vuorovaikutuksessa itsenäisen kansalaisyhteiskunnan kanssa.
Tämä peruskivi on nyt murentumassa, kun Stea-rahoitus sosiaali- ja terveysjärjestöille vähenee kolmanneksella.
Ennen nykyistä Stea-järjestelmää sote-järjestöjen rahoitus lepäsi Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) varassa. Sote-alan järjestöt perustivat RAY:n vuonna 1938 suitsiakseen väärinkäytöksiä ja ohjatakseen rahapelituotot heikoimmassa asemassa olevien hyväksi.
Monet palveluistamme ovatkin alun perin lähtöisin järjestöjen innovaatioista, kuten lastenneuvolat, joissa Mannerheimin lastensuojeluliitto oli avainasemassa.
Vuonna 2017 RAY, Veikkaus ja Fintoto fuusioitiin, ja avustustoiminta siirrettiin Stealle. Sanna Marinin (sd.) hallituskaudella rahoitus irrotettiin Veikkaus-kytkystä ja siirrettiin yleiskatteelliseen valtion budjettirahoitukseen vuodesta 2024 alkaen.
Jälkikäteen arvioiden tätä voidaan pitää virheenä.
Järjestöjen pelko rahoituksen politisoitumisesta kävi toteen. Siihen liittyvää vastuuministerin näytelmää kriteereineen saimme seurata tänä kesänä ja syksyllä. Keskustelu näytti siltä, että etenkin seksuaalivähemmistöjä tai maahanmuuttajia edustavia järjestöjä oltiin vaimentamassa.
Oikeuskansleri onkin pitänyt ongelmallisena niin kriteerien muotoilua kuin niistä tiedottamista.
Helsingin yliopiston tutkija Matti Ylönen on todennut, että palomuurien murtaminen ja järjestöjen sisällöllinen ohjaus ylhäältä päin on kansainvälinen ilmiö, joka on tuttua oikeistopopulistien johtamista maista, kuten Donald Trumpin Yhdysvalloista ja Viktor Orbánin aikaisesta Unkarista.
Resurssien vieminen kansalaisjärjestöjen vaikuttamistyöltä ja tiedontuotannolta vääristää yhteiskunnan voimasuhteita.
Kun yksityiset toimijat lobbaavat vapaasti, mutta järjestöjen ääntä vaimennetaan, tiedontuotanto yksipuolistuu ja demokratia tyhmentyy.
On vaarallisen yksipuolista ajatella, että on olemassa vain valtio ja kansalaiset, ilman kansalaisyhteiskuntaa.
Järjestöt tuovat päätöksentekoon elintärkeää ensikäden tuntemusta vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten arjesta. Vaikka järjestöjen tuki on marginaalinen suhteessa sote-palveluiden kokonaispottiin, sen poistuminen on kriittistä.
Järjestöt tarjoavat korvaamattomia, matalan kynnyksen turvasatamia sekä elintärkeää vertaistukea.
Hyvinvointialueiden johtajatkin ovat todenneet, ettei alueilla ole kantokykyä vastaanottaa järjestöjen tekemää työtä.
Automaattisesti toimivaa hyvinvointivaltiota ei ole olemassa ilman sitä kannattelevaa kansalaisyhteiskuntaa.
Siksi tulisi ottaa aikalisä, tehtävä vaikutusten arvio ja vietävä asia parlamentaariseen käsittelyyn. Suomen kansa ja etenkin sen heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ansaitsevat sen.