Rakennusten sisäilmaongelmat iskevät vastaan nyt joka kunnassa. Esimerkiksi Kauhajoella kaupungin rakennuksia olisi korjattava 19 miljoonalla eurolla.
Jossain kohteessa muovimatot puskevat ilmaan myrkkyjä, toisaalla homeet tuottavat huoneilmaan mikrobeja.
Iso osa julkisesta rakennuskannasta on tehty 1960- ja 1970-luvuilla. Taloja on hoidettu pikkukorjauksin, mutta nyt monet niistä ovat tulossa elinkaarensa päähän.
Yksityiset ihmiset eivät ehkä enää korjaa vanhoja talojaan pilalle, kuten tehtiin vielä vielä 30 vuotta sitten. Korjausrakentamisen ongelmat ovat tällä hetkellä rakentamismääräyksissä.
Nykyiset rakentamismääräykset lähtevät energiatehokkuudesta. Silti määräyksissä keskitytään yksipuolisesti siihen, kuinka paljon energiaa rakennukset käyttävät laskennallisesti.
Todellinen energiatehokkuus eli rakennuksen elinkaari ja kyky sietää vikoja on määräyksistä unohdettu.
Tuleeko Suomesta mätien kotien maa, kysyttiin tammikuussa laajassa HS:n Kuukausiliitteen jutussa. Jussi Konttisen jutussa pohdittiin energiatehokkaiden rakennusten riskejä.
Erityisesti korjausrakentamisen energiavaatimukset ja edellytys koneellisen ilmanvaihdon käytöstä herättävät kritiikkiä.
Esimerkiksi vanhoissa hirsirakennuksissa tai rintamamiestaloissa mainiosti toimivalla painovoimaisella ilmanvaihdolla ei ole suomalaisviranomaisten mielestä mitään arvoa.
Vaikka meillä hengitetään Euroopan puhtainta ulkoilmaa, Suomessa edellytetään tuloilman suodattamista.
Toukokuussa avattu kansalaisaloite yrittää saada muutoksia lakeihin ja asetuksiin sekä rakentamismääräyksiin siten, että terve ja kestävä rakentaminen olisi taas luvallista.
Kansalaisaloitteen perusteluissa todetaan, että määräykset ovat kääntyneet tarkoitustaan vastaan.
"Suomessa on haluttu olla ympäristöystävällisen kehityksen etulinjassa, ja monia EU-direktiiveissä osoitettuja energiansäästön keinoja on otettu käyttöön jo aiemmin ja tiukempina kuin direktiivit edellyttävät."
Allekirjoituksia kerätään vielä marraskuun alkuun.
Enemmän kuin näppituntuma on, että kaikki tietävät rakentamisen olevan pielessä. Silti meillä ollaan samalla tiellä kuin 1970-luvun energiakriisin synnyttämien pullotalojen aikaan.
HS:n pääkirjoitus tarttui korjausvelkaongelmaan juhannuksen alla.
Koulujen ja muiden julkisten rakennusten sisäilmaongelmia on yritetty vähentää jo parikymmentä vuotta.
"Mietintöjä ja lausuntoja on syntynyt. Asiantuntijoita ja ongelmista kärsiviä on kuultu. Hallitus on asettanut työryhmiä. Mutta kun teot ovat jääneet puutteellisiksi, ongelmia havaitaan yhä enemmän." (HS 19.6.)
Kyse ei ole siitä, ettei Suomessa tiedettäisi, miten rakennetaan terveitä taloja.
Se on tiedetty jo vuosisatoja. Ehkä paras tieto aiheesta on tälläkin hetkellä puurakentajilla ja vanhojen talojen korjaajilla, jos he ovat ajan tasalla.
Asun perheeni kanssa 172-vuotiaassa talossa. Vastaavan ikäisiä taloja on Suomessa vielä jäljellä, erityisen paljon rannikon puutalokaupungeissa ja maaseutukylissä esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla.
Sisäilmaongelmia ei ole.
AUNE WARONEN