Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi tuo lavalle klassikkotarinan, johon yleisökin saa osallistua. Näytelmän pääroolin esittäjä kertoo tässä jutussa, miten Dracula rakentuu viikko viikolta.
Vaasan ylioppilasteatteri Rampilla on päällä jännät paikat. Tarunhohtoinen kreivi Dracula astelee hämärässä Ego-salin lavalla, ja ilmassa leijailee aavemaista sumua.
Pimeyden ruhtinas on saapunut kaupunkiin.
Mutta niin on myös speksi saapunut ylioppilasteatteriin. Ramppi tuo nyt ensimmäistä kertaa historiansa aikana tämän interaktiivisen teatterimuodon lavalle, jossa yleisö pääsee vaikuttamaan näytöksen kulkuun.
Speksin juuret juontuvat Ruotsiin. Suomeen speksi rantautui 1900-luvun alkupuolella teekkareiden toimesta, ja nyt speksit ovat juurtuneet suomalaiseen korkeakoulukulttuuriin.
Näytelmän harjoittelu on alkanut jo lokakuun alusta, ja ensi-ilta häämöttää marraskuun lopussa. Seuraamme nyt viikko viikolta, miten Dracula-minispeksi valmistuu.
8 viikkoa ensi-iltaan
Pääsykokeet pidettiin syyskuun lopulla. Hakijoita testattiin erilaisilla harjoitteilla, kuten improvisaatiotehtävillä, monologeilla ja dialogi-kohtauksilla.
Näyttelijät on nyt valittu. Huomaan heti, että tiimi tulee olemaan loistava. Näyttelijöitä on yhteensä kahdeksan, tanssijoita kolme ja kaksi muuta henkilöä on lavalla pienissä rooleissa, kuten pianistina.
Saimme myös plarit eli käsikirjoitukset itsellemme. Käsikirjoituksen speksiä varten on laatinut Aliisa Koskela. Teksti perustuu Bram Stokerin vuonna 1897 julkaistuun kauhuromaaniin Dracula. Ohjaajana toimii Ross Saarela. Koskela ja Saarela ovat molemmat liittyneet Ramppiin vuonna 2022, ja heitä on nähty jo Ego-salin lavalla ja kesäteatterissakin.
Ilmassa on aistittavissa jännitystä, kun käsikirjoituksen läpiluvun alussa saamme kuulla roolimme. Minut on valittu juuri Draculan rooliin. Olen samaan aikaan helpottunut ja iloinen, mutta huomaan myös heti asettavani itselleni suuret paineet onnistua roolissani.
Läpiluvussa puhumme repliikkimme läpi, ja teemme ensimmäistä kertaa tuttavuutta tekstiä ja hahmoja kohtaan.
Koko syksyn on edessä 2–3 harjoituskertaa viikossa, ja siihen vielä muu työ ja elämä päälle. Harjoituspäivämäärät lisääntyvät, kun ensi-ilta lähenee. Jokaisen näytelmään kuuluvan on omistauduttava projektia kohtaan. Jännittää ja mietityttää. Katsotaan, mitä tästä tulee.
7 viikkoa ensi-iltaan
Lavaharjoitukset pyörähtävät käyntiin. Kohtauksia käydään läpi, ja paperiset käsikirjoitukset rapisevat, kun näyttelijät lukevat niistä repliikkejään.
Alusta alkaen ohjaajalla on selvä visio, mitä hän haluaa. Vartaloa enemmän auki, lähemmäs, kauemmas, kasvata tunnetta ja ota tämä asento.
Mutta missään nimessä ohjaaja ei tee tätä yksin. Näyttelijät paneutuvat työhönsä ja hahmokehitykseen sen verran, että ohjaajalle satelee ehdotuksia. Kohtauksia testataan, ja jotkut ehdotukset pysyvät, jotkut taas ei. Uusia elementtejä alkaa muodostua.
6 viikkoa ensi-iltaan
Vaikea viikko. Paljon töitä, opiskelua, harrastuksia ja sitten vielä tämä teatteri. Jotenkin tuntuu, että tällä viikolla ei pääse sisään kohtauksiin ja tekstiin kuin haluaisi.
Harjoittelemme myös improamista. Sitä taitoa tarvitaan spexissä, sillä yleisö voi antaa melkeinpä milloin vain uuden ohjeen, miten toimia. Yksissä harjoituksissa vedän yli, mikä pistää mieleni matalaksi ja vakavaksi. Otan liikaa roolia kohtauksissa, ja koitan keksimällä keksiä ”hauskoja” juttuja letkautettavaksi. En luota intuitiooni tarpeeksi impron aikana.
Lopulta ymmärrän, että on turha yrittää tehdä kaikkea itse, kun on näin hyvä porukka näyttelijöitä ympärillä. Siispä, yhdessä ensi viikkoa kohti.
5 viikkoa ensi-iltaan
Nyt aletaan päästä vauhtiin. Yhtäkkiä jokainen näyttelijä on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Plarit alkavat jäädä kohtauksista pois, ja tekeminen jalostuu ja kehittyy. Joku on päntännyt tarmokkaasti repliikkejä kotona, kun joku taas on itse lausunut repliikit nauhurille, ja kuuntelee niitä. Keinoja on lukuisia.
Ohjaajan tarvitsee puuttua tekemiseen koko ajan vähemmän. Ohjaukset on sisäistetty, joten nyt vain hiotaan niitä.
Lavastus näytelmässä on minimalistinen, mutta tarkkaan mietitty. Tarkkasilmäiset katsojat voivat huomata pieniä hauskoja yksityiskohtia esimerkiksi Draculan kirjahyllystä.
Muutenkin näytelmän työryhmä alkaa klikata yhteen. Järjestän illanistujaiset kotonani. Hyvä kemia kohtausten ulkopuolella luo hyvää kemiaa lavallakin.
Ihmiset ovat hyvissä ajoin ennen harjoituksia paikalla, ja käymme monesti fiilisringissä yhteisesti päivän tuntemukset läpi. Harjoitusten jälkeenkin ihmiset jäävät juttelemaan toisilleen Rampin tiloihin.
3 viikkoa ensi-iltaan
Näytelmän aikana lavalla on mukana pianisti, joka reagoi kohtauksiin ja henkilöihin musiikin kautta. Muutama sanakin häneltä joskus pääsee.
Näemme ensimmäistä kertaa, millaista työtä tanssijat ovat tehneet taustalla. Liikkeet sointuvat tanssijoilta hyvin ja eläytymistä tarinaan on, mutta toistoja tarvitaan, aivan kuten näyttelijätkin tarvitsevat.
Näyttelijöille ilmoitetaan nyt, että meidän tanssikoreografia on valmis. Jokainen on hieman kauhistunut, kun tanssi- ja lauluharjoitukset koittavat.
Mutta kuinka ollakaan, kaikki selviävät. Treeniä kuitenkin tarvitaan vielä tanssissa ja laulujen sanojen muistamisessa, ja paljon.
Sitten koittaa käsky: käsikirjoitukset pois, nyt on aika muistaa oman hahmon repliikit. Kohtaukset ja näyttelijöiden työ kehittyvät vieläkin, kun repliikit muistetaan ulkoa. Uusia ideoita syntyy, ja hahmot kasvavat paremmiksi. Olemme saaneet myös rooliasut käyttöömme.
Puvustuksesta vastaa ohjaaja, joka on itse kehitellyt ja loihtinut muun muassa Draculan asun. Puvustuksesta huokuukin 1800-luvun loppu.
Jokin kumma tunne valtaa minut, kun puen päälleni ensimmäistä kertaa rooliasun. Aivan kuin muuttuisin itse Draculaksi. Ajatteluni muuttuu, liikkeeni muuttuvat ja olemukseni vaihtuu, kun astelen lavalle roolivaatteet päällä. Hahmoni kehittyy. Jokin taika siinä on, kun saat esittämäsi hahmon vaatteet päällesi.
1 viikko ensi-iltaan
Jännitys tiivistyy, enää viikko ensi-iltaan! Ilmassa huokuu innostuneisuutta, jännitystä ja näyttämisen halua. Pitkä harjoittelukausi alkaa olla lopullaan, mutta vielä on työtä jäljellä.
Vedämme harjoituksissa enää vain läpivetoja, eli kokonaisen näytöksen kerralla. Otamme 1–2 läpimenoa per harjoituskerta. Saamme palautetta jokaisen vedon jälkeen, mutta hyvältä näyttää jo nyt. Silti vielä täytyy harjoitella läpivetoja omstartien kanssa. Ennen yleisöä ohjaaja, teknikko ja käsikirjoittaja heittelevät omstarteja näyttelijöille. Se voi kuulua vaikkapa ”omstart tanssien”, jolloin näyttelijöiden on tanssien näyteltävä edeltävä kohtaus. Repliikit on osattava ulkoa, jopa unissaan, jotta tarina jatkuu.
Innolla odotan, mitä tästä tulee. Ja hyvä tulee, siitä olen varma.
Minispeksi Dracula
Minispeksi Dracula saa ensi-iltansa Vaasan ylioppilasteatteri Rampin Ego-näyttämöllä lauantaina 25.11. klo 18. Yhteensä 5 esitystä 17.12. saakka.
Ohjaus Ross Saarela, käsikirjoitus Aliisa Koskela, tuottaja Ida Saari, aputuottaja Rasmus Rajakallio, tekniikka Marko Kaunismäki, äänisuunnittelu Vesa-Matti Kivijärvi.
Puvustus Ross Saarela, puvustajan apulaiset Lilja Maja & Adelina Rondo, maskeeraus Ross Saarela, lavasteet Elina Lehtoranta ja Mika Ranta, grafiikat Ross Saarela, koreografia Ida Saari, tarpeisto Elina Lehtoranta.
Näyttämöllä nähdään Roope Lappalainen, Rasmus Rajakallio, Ansku Orava, Juuso Suihkonen, Arttu Nousiainen, Ida Saari, Tommi Rahkonen, Mika Ranta, Elina Lehtoranta, Vesa-Matti Kivijärvi, Adelina Rondo, Soffu Pelttari ja Tilda Huhtamies.
