Rammstein on alkumetreistä asti rakastanut tulella leikkimistä, sanan joka merkityksessä. Sadomasokismi, insesti, kannibalismi, nekrofilia, uskonto – mainittakoon vain muutama yhtyeen lyyrisestä repertuaarista.
Selväähän se. Vaikeuksiin tällaisella tabujen sohimisella joutuu, vaikka yhtye onkin selittänyt luotaavansa vain ihmiskunnan sysimustia nurkkia.
Pari esimerkkiä.
Vuonna 2008 laulaja Till Lindeman ja kosketinsoittaja Christian Lorez viettivät keikan jälkeisen yön amerikkalaisessa putkassa. Syy: kaksikko simuloi lavalla homoseksuaalista aktia tekopeniksen avulla Lindemanin laulaessa Buck Dich -kappaletta.
Vuonna 2009 kristillisdemokraattinen poliitikko kauhistui Liebe ist für alle da -albumin sanoituksia. Levylle lätkäistiin K18 ikäraja. Kaupat saivat määräyksen siistiä levy ihmisten silmiltä. Syy: väkivaltainen sisältö ja kannen säädytön kuva.
Ja niin edelleen.
Tätä värikästä taustaa vasten on tapaus, kun joku yhtyeen jäsenistä tekee henkilökohtaisia paljastuksia. Semminkin, kun sellaiset ovat olleet harvassa. Bändin jäsenet ovat pitkälti vaienneet privaattielämästään eikä haastatteluja juuri heru.
Nyt yhtyeen kosketinsoittaja avautuu. Christian Lorenzin alias Flaken teos Kosketinrunkkari näyttää yhden ihmisen bändin takaa. Estottomista lavairrotteluistaan kulttimaineen saanut Flake paljastaa itsestään puolia, joita aggressiivista rokkia soittavan bändin jäseneen ei ensi alkuun äkkää liittää.
Ristivalotus on kiinnostava. Kosketinrunkkarin Flake paljastuu harmoniankaipuiseksi, boheemiksi, epäkäytännölliseksi ja kiltiksi muusikoksi, joka kärsi nuorena änkytyksestä ja vielä aikuisiälläkin monenkirjavista peloista ja estoista.
Muistelmat paljastavat, kuinka nuori itäsaksalainen punkkari sössii raha-asiansa, pakoilee armeijaa ja velkojia, ei käy koskaan oikeissa päivätöissä, alkoholisoituu, pelkää naisia silkkaa sosiaalista kömpelyyttään ja hakee lohtua maksullisista naisista. Vanhempiaankin hän välillä nolostelee. Tähän tyyliin:
Oli vain loputtoman kiusallista, kun he näkivät minun teeskentelevän villiä ja kajahtanutta punkmuusikkoa. Hehän tietävät, että todellisuudessa olen pelokas ja pidättyväinen.
Rammsteinin musiikkia Flake väittää alkuun vieroksuneensa. Se ei tuntunut omalta, vaikka sen energia vetosi.
Kuinka paljon Flaken tarinoinnissa on totta, kuinka paljon liioittelua tai yksinkertaisesti väärinmuistamista? Vaikea sanoa ja kysymys on epäolennainen. Olennaista on se, miten kerrotaan. Vaikka Rammstein-muusikko vähättelee mielellään itseään, hän on armoitettu humoristi ja välkky tarinankertoja. Kosketinrunkkarin rivien välissä on niin paljon naurua ja itseironiaa, ettei lukija viihtyy väkisinkin. Flake paljastaa heikkoutensa ja kutsuu lukijankin nauramaan niille.
Vetelyskään hän ei väitteistään huolimatta ole, vaan visiostaan kivenkovaan kiinni pitävä muusikko. Kosketinrunkkari on kertomus siitä, kuinka ja millaisin ominaisuuksin menestysbändin muusikoksi noustaan. Vastauksen voi ehkä tiivistää yhteen lauseeseen: taipumattomuudella kulkea mitään muuta tietä kuin omaansa.
Kirja: Flake: Kosketinrunkkari. Niin kuin sen satun muistamaan. Minerva 2016.
ANNE PUUMALA