Suomalainen hyvinvointivaltio ja korkeatasoinen koulutus oli menestystarina, joka nosti Suomen yhdeksi maailman kehittyneimmäksi valtioksi. Suomi on yksi maailman rikkaimmista maista edelleen, mutta suomalaisten koulutustaso on pudonnut koko 2000-luvun. Mistä koulutustason lasku johtuu? Lyhyt vastaus on, että koulutuksen leikkauksista, mutta pidempi vastaus on, että hyvinvointivaltion muutoksista.
USA:n presidentti Ronald Reagan ja Englannin pääministeri Margaret Thatcher aloittivat markkinoiden vapauttamisen 1980-luvun lopussa. Ensin USA:n pankit vapautettiin säätelystä ja dollari päästettiin kellumaan. Valtion roolia haluttiin pienentää ja markkinoiden roolia kasvattaa. Tätä kutsutaan uudeksi julkisjohtamisen opiksi (NPM).
Vanhasen, Stubbin ja Sipilän hallitusohjelmissa edistettiin voimallisesti NPM:n mukaisesti peruskoulutuksen taloudellista yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa. Teknologia- ja -ohjelmistoalan (monikansallisten) yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen kanssa. Sitä kutsutaan ”eduekosysteemiksi”. Perusopetusta järjestämässä on yhä enemmän yksityisiä toimijoita.
Parhaiten uusi julkisjohtamisen oppi näkyy korkeakoulujen rahoituksen ja johtamisen mallissa. Korkeakoulut toimivat tulosvastuullisesti ja ylikansallisten taloudellisten intressien ehdoilla. On eurooppalaisittain harvinaista, että yliopistoille ei osoiteta juuri lainkaan kiinteää rahoitusta, vaan koko julkinen rahoitus perustuu kilpailuun.
Uudesta yliopistolain säätämisestä lähtien 2010 yliopistojen hallituksiin on lisätty merkittävästi yliopistojen ulkopuolisia edustajia. Samalla lakkautettiin laitosneuvostot ja keskitettiin valtaa. Uhkana onkin, että uusi yliopistokulttuuri ruokkii enemminkin markkinavoimia ja niiden voittoja kuin sivistystä ja älyllistä ajattelua.
Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ei ole kasvanut 2000-luvulla. Orpon hallitus lupaa, että yli puolet suomalaista on korkeakoulutettuja vuonna 2030 mennessä, mutta teot ei vastaa puheita. Orpon hallitus heikentää opiskelijatukia ja jatkaa yliopistojen leikkauspolitiikkaa. Ainoastaan Marinin hallitusohjelmassa on 2000-luvulla investoitu korkeakoulutukseen.
Suomen Yrittäjät toimii vahvasti koulutuspolitiikan asiantuntijoina. He haluavat muun muassa yrityksiä palvelevan yliopiston ja lukukausimaksut. Julkisen ja yksityisen koulutuspoliittisen toimijan intressit ovat erilaiset. Julkisen vallan on turvattava perustuslain mukaan jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Tämä perustuslain 16. pykälä tulisi olla meidän koulutuspolitiikkamme tärkein ohje. Mielestäni ulkopuolisten, ei julkisoikeudellisten, tahojen pääsy suomalaisten koulujärjestelmään pitäisi lailla estää eikä edistää niin kuin tämän vuosisadan hallitusohjelmissa on tehty.
Mirja Niemi
kasvatustieteen opiskelija
Seinäjoki