Kun sosiaalitoimistossa näkee romanin, moni pitää häntä automaattisesti asiakkaana. Jenita Stenroth istuu kuitenkin virkailijan puolelle. Koulutettu, itsenäinen nainen murtaa muutenkin romanikulttuurin myyttejä.
Seinäjoen kaupungin lastensuojeluyksikön yhden työhuoneen ovipielessä lukee Jenita Stenroth. Olen menossa tekemään haastattelua tulevana perjantaina vietettävän romanien kansallispäivän tiimoilta, mutta hätkähdän silti nähdessäni vaaleanpunaisen röyhelöpaitaan ja pitkään, mustaan hameeseen seisovan naisen työhuoneessa, jossa paperipinot kohoavat kohti kattoa.
– Työkaveri sanoi aamulla, että näytän ihan tänään karkilta, Stenroth nauraa.
Stenroth on romani eikä halua peitellä sitä. Hän ei ole sonnustautunut parhaimpiinsa kuvausta varten, vaan pukeutuu romanien kansallisasuun joka päivä.
Stenroth on poikkeuksellinen romaninainen. Hän on opiskellut sosionomiksi, saanut työpaikan ja täydentää nyt tietotaitojaan Tampereen yliopistossa. Sieltä hän valmistuu sosiaalityöntekijäksi ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi.
Suomessa on noin 10 000 romania. Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmän tutkimuksen mukaan romaneista vain kahdeksan prosenttia suorittaa korkeakoulututkinnon. Tästä huolimatta romanien koulutustaso on noussut viime vuosikymmeninä hurjasti. Romanit ovat aina kuuluneet oppivelvollisuuden piiriin, mutta 1950-luvulla peruskoulun suoritti vain neljännes romanilapsista. Nyt sitä ilman jääviä on saman verran.
Suomalaisten romanijärjestöjen keskusliiton, Suomen Romanifoorumin puheenjohtaja Leif Balzar kertoo, että koulutustasoa pyritään nostamaan koko ajan.
Stenroth muistuttaa, että kiertolaiselämän takia romaneilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta opiskella.
– Kulttuurimme arvostaa koulutusta kovasti. Minuakin on aina kannustettu etenemään niin pitkälle kuin rahkeet vain riittävät.
Kolmatta kertaa vietettävän romanien kansallispäivän tarkoitus on nostaa esiin romaniväestön asemaa ja romanipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Stenroth kehuu kantaväestöä ja sanoo, että suomalaiset käyttäytyvät useimmin ennakko-odotuksia paremmin.
Stenroth ei erotu ulkonäöltään valtaväestöstä. Jos nainen pukeutuisi tavallisiin vaatteisiin, hän sulautuisi massaan muitta mutkitta. Stenrothille oli kuitenkin itsestään selvää, että että hän valitsee esi-isiensä tavoin romanien kansallispuvun. Nainen puki kokonaisuuden ylleen 23-vuotiaana. Perheelle olisi käynyt toinenkin vaihtoehto. Varsinkin isä pelkäsi kansallispuvun vaikeuttavan työnsaantia.
– Identiteettini ei katoa mihinkään, vaikka vaihtaisin vaatteet. Haluan olla oma itseni ja pukeutua romaninaisen perinteiseen asuun.
Teksti: Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko artikkeli 6.4.2016 ilmestyneestä Eparista.