Ihmisten kiinnostus ja uravalinnat ovat erilaisia.
On teknisesti suuntautuneita ja humanisteja. On lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita. On korkeasti koulutettuja ja vähemmän koulutettuja. On moniosaajia ja yhden asian ”fakki-idiootteja” On ahkeria ja vähätöisiä. On määrätietoisia, osa antaa mennä tyylillä. On kilttejä ja röyhkeitä. On sosiaalisia sekä itsekkäitä. On rikkaita ja rutiköyhiä sekä siltä väliltä.
Hyvä on, että meitä on erilaisia, kaikkia tarvitaan.
Hyvä olisi, että olisimme tyytyväisiä omaan elämäämme. Elämässä on arjen perustarpeita, kuten ravinto, lämpö, asuminen, ihmissuhteet ja paljon muuta, jotka jokaisen tulisi kyetä kohdallaan täyttämään.
Yhteiskuntaan on säädetty käyttäytymisnormit ja -säännöt, joiden mukaan tulisi elää ja toimia. Koska me olemme erilaisia, osa selviää paremmin, osa huonommin.
Ihmisten erilaisuus synnyttää myös kielteisiä ilmiöitä, kuten kateutta, ristiriitoja, rikollisuutta, jopa sotia. Yhteiskunnassa on keksitty keinoja tasata ihmisten erilaisuutta: tasapäistävä koulutus, verotus ja tulonsiirrot, sosiaaliturva.
Sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi. Rikas ei ole se, jolla on paljon rahaa, vaan rikas on se, joka on onnellinen. Tämäkin on totta, mutta on kyllä vaan osatotuus. Rahasta on tullut pakollinen hyödyke, jolla lähes kaikki tarpeet ostetaan. Ilman rahaa on lähes mahdoton elää.
Vaikka meillä on melko hyvä koulutusjärjestelmä, kritisoin sitä. Monia käytännön asioita, jota jokainen elämässään tarvitsee, jätetään tyystin opettamatta.
Peruskoulun ja ainakin toisen asteen suorittaneella tulee olla valmiudet selvitä arjen haasteista. Tietyt tekniset elämän asiat on syytä ymmärtää ja myös osata edes jollain tasolla ratkaista.
On tiedettävä, miten ravitsemus hoidetaan, asunto lämmitetään, mitä tehdä, kun viemäri on tukossa tai vesijohto vuotaa, onko autossa öljyä tai miksi akku on tyhjä, onko renkaissa ilmaa, jne.
On tunnettava myös jonkin verran juridiikan perusteita ja käytäntöjä, kuten perhe- ja perintöasiat, sopimusoikeutta, verotusta, pankkiasioita, takaukset ja panttaukset, pikavippi, velka ja sen maksu, taloudelliset laskelmat oman rahan riittävyydestä, asunto ja kiinteistökauppa, yrittäjyys ja sen sääntely.
Myös työmarkkinoita, työnantajien osaamistarpeita, työvoiman kysyntää ja palkkausta olisi syytä opettaa, jotta osataan valita viisaasti sopiva koulutusala. Nyt alan valinta perustuu epärealistisiin unelmiin.
Olen pannut merkille, että suuri osa hallitsee säälittävän huonosti yksinkertaisia arjen käytännön kysymyksiä. Tulee kalliita vahinkoja. Aiheutetaan esimerkiksi vesivahinkoja, rikotaan autoja, ostetaan asuntoja tai autoja, joihin ei ole varaa, tehdään epäviisaita takaus- ja panttaussitoumuksia, jne.
Tehdään virheitä, jotka usein tulevat kalliiksi, pilaavat jopa koko elämän. Näihin tapauksiin pidän yhtenä pääsyyllisenä koulutuksen virheellistä sisältöä. Opetetaan kyllä sivistystä, mutta kaikkein tärkeimmät asiat jätetään opettamatta. Puhumattakaan siitä, että koulutettaisiin käytännön osaajia yritysten työvoimatarpeisiin.
Kun lisäksi on valinnut koulutusalan, jolla ei ole töitä tai palkkaus on kovin pieni. Vaikka saisi tehdä työtä, joka on se ”oma juttu” ja toteuttaa haaveitaan, ei taida onni tästäkään seurata. Katastrofi yksilötasolla ja myös yhteiskunnassa on valmis.
Mielestäni juuri koulutus on yksi iso syntipukki.
Juhani Viitala
Kauhava